Saimaa-järven rannalla oli talvinen aamu.

It was a winter morning on the shores of Saimaa-lake.

Lunta oli satanut koko yön.

Snow had fallen all night.

Hanki kimalteli kuin miljoona pientä tähteä.

The snowbanks sparkled like a million tiny stars.

Tuvalla liehui kilpailun lippu.

A competition flag fluttered by the cabin.

Oli aika aloittaa vuotuinen pilkkikilpailu.

It was time to start the annual ice fishing contest.

Veera katsoi jännittyneenä ympärilleen.

Veera looked around nervously.

Mikko nauroi hänen vieressään.

Mikko laughed beside her.

"Oletko valmis häviämään?"

"Are you ready to lose?"

hän kiusoitteli.

he teased.

Veera puri huultaan mutta hymyili sitten.

Veera bit her lip but then smiled.

"Tänä vuonna aion voittaa", hän vastasi, itsevarmuutta äänessään.

"This year, I'm going to win," she replied, confidence in her voice.

Saara seisoi Veeran vierellä.

Saara stood next to Veera.

Hän kantoi mukanaan isoa lämpötermosta.

She was carrying a large thermos.

"Oletko varmasti varautunut?"

"Are you really prepared?"

Saara kysyi.

Saara asked.

"Laitetaan turvallisuus etusijalle."

"Let's prioritize safety."

Veera nyökkäsi.

Veera nodded.

Hänen päätavoitteensa oli voittaa, mutta Saara oli se järkevä.

Her main goal was to win, but Saara was the sensible one.

Kilpailu alkoi.

The competition began.

Moni suuntasi kohti tuttua paikkaa jäällä, missä Mikko oli yleensä onkinut.

Many headed toward the familiar spot on the ice where Mikko usually fished.

Veera mietti hetken.

Veera hesitated for a moment.

Hän tiesi, että Mikkoa vastaan olisi vaikea voittaa siellä, missä hän on paras.

She knew that it would be difficult to beat Mikko in the place where he was best.

Hän kaipasi omaa rauhaa.

She longed for solitude.

Lopulta hän päätti kokeilla uutta paikkaa hieman kauempana, jonne hän ei ollut koskaan aiemmin mennyt.

Finally, she decided to try a new spot a bit further away, where she had never been before.

Veera asetti jäänaskalit kaulaansa ja lähti kävelemään.

Veera placed the ice picks around her neck and started walking.

Hän tunsi itsensä hetken ajan yksinäiseksi suurten, valkoisten hankien keskellä.

For a moment, she felt lonely amidst the vast, white snowdrifts.

Kaukana horisontissa näkyi auringon säde, joka muistutti hänen tavoitteenaan olevaa voiton kajoa.

In the distance on the horizon, a ray of sunshine appeared, reminding her of the glow of victory she aimed for.

Veera porasi reiän jäähän ja odotti kärsivällisesti.

Veera drilled a hole in the ice and waited patiently.

Hänen kokemattomuutensa tuntui pieneltä verrattuna Mikon itsevarmuuteen.

Her inexperience seemed small compared to Mikko's confidence.

Hän kuitenkin tiesi, ettei mitään voita ilman yrittämistä.

However, she knew that nothing is won without trying.

Yhtäkkiä hänen pilkkionsa alkoi nykiä voimakkaasti.

Suddenly, her fishing line began to twitch strongly.

Hän tajusi, että tämä on se, mitä hän oli odottanut.

She realized this was what she had been waiting for.

Mutta pian hän huomasi, että siima alkoi huolestuttavasti kiristyä liikaa.

But soon she noticed that the line started to tighten worryingly.

Paniikki iski, ja Veera oli epävarma.

Panic set in, and Veera was uncertain.

Hänen olisi kutsuttava apua tai riskeerättävä menettää saalis.

She had to call for help or risk losing the catch.

Mikko olisi ehkä kyennyt tähän yksin, mutta Veera ei ollut varma itsestään.

Mikko might have been able to handle this alone, but Veera was not sure of herself.

Veera tunsi olevansa pulassa ja huusi Saaraa hakemaan apua.

Feeling in trouble, Veera shouted for Saara to get help.

Saara juoksi jäällä hänen luokseen.

Saara ran across the ice to her.

Yhdessä he alkoivat vetää kalaa kohti pintaa.

Together they began to pull the fish towards the surface.

Sydämet hakkaavat, hengitys höyryää pakkasilmassa.

Hearts pounding, breath steaming in the cold air.

Lopulta he vetivät suuren hauen ylös.

Finally, they pulled up a large pike.

Vaikka Veera ei voittanut kilpailua, hän oli onnellinen.

Even though Veera didn't win the competition, she was happy.

Mikko nyökkäsi hänelle hyväksyvästi.

Mikko nodded at her approvingly.

"Hyvää työtä, Veera", hän sanoi, ja tunsi aitoa kunnioitusta hänessä.

"Good job, Veera," he said, feeling genuine respect for her.

Veera oppi tänä päivänä, että voittaminen ei ole ainoa tapa saada kunnioitusta.

Veera learned today that winning is not the only way to earn respect.

Ystävyyden ja yhteistyön voima tarkoitti hänelle nyt enemmän kuin koskaan.

The power of friendship and cooperation meant more to her now than ever.

Saimaa-järven jäällä seisoi nyt uusi, itsevarmempi Veera.

A new, more confident Veera now stood on the ice of Saimaa-lake.

Hän tiesi, että pilkkikisoissa tärkeintä ei aina ollut kilpailu, vaan yhdessä jaettu hetki talvisessa rauhassa.

She knew that in ice fishing competitions, the most important thing wasn't always the competition, but the shared moment in the peaceful winter.