Helsingin kansainvälisessä huippukokouksessa vilkutti valoja kuin maailman suurin näyttämö.

At the international summit in Helsinki, lights flashed like the world's largest stage.

Nuoret opiskelijat eri kouluista kiihtyivät odotuksesta.

Young students from different schools were excited with anticipation.

Yksi heistä oli Mika, joka seisoi syrjässä, kädet hikoillen.

One of them was Mika, who stood aside with sweaty hands.

Hän vilkaisi varoen Sofiaa, joka jutteli ystäviensä kanssa nauraen.

He cautiously glanced at Sofia, who was chatting and laughing with her friends.

Sofia oli aina hyvä esiintymään ja Mika ihaili sitä.

Sofia was always good at performing, and Mika admired that.

Ulkona lumihiutaleet leijailivat hiljaa maahan.

Outside, snowflakes quietly drifted to the ground.

Sisällä, lämpimässä kokoussalissa, nuoret kerääntyivät pöytien ympärille odottaen, että tapahtuma alkaisi.

Inside the warm conference hall, young people gathered around tables, waiting for the event to begin.

Yksi Mikaa eniten jännittävä asia oli ajatella Kaarloa, joka tunnettiin rohkeista puheistaan.

One of the things that made Mika the most nervous was thinking about Kaarlo, who was known for his bold speeches.

Kilpailu tuntui kovalta.

The competition felt tough.

"Mika, oletko valmis?"

"Mika, are you ready?"

kysyi opettaja ohimennen.

asked the teacher in passing.

"Joo, kai..." Mika vastasi epävarmasti, muistaen valmistellut muistiinpanonsa.

"Yeah, I guess..." Mika replied uncertainly, remembering his prepared notes.

Pieni ääni hänen päässään toivoi, että hän voisi tehdä vaikutuksen Sofiaan.

A small voice in his head wished that he could make an impression on Sofia.

Hänen täytyisi astua ulos mukavuusalueeltaan.

He would have to step out of his comfort zone.

Kun konferenssi alkoi, Kaarlo puhui ensimmäisenä.

When the conference began, Kaarlo spoke first.

Hänen sanansa olivat sujuvia ja olivat täynnä itsevarmuutta.

His words were fluent and full of confidence.

Julkisessa puheessa Kaarlo oli kuin kotonaan.

In public speaking, Kaarlo was in his element.

Mika kuunteli tarkasti ja tunsi paineen kasvavan.

Mika listened carefully and felt the pressure mounting.

Sitten tuli Mikan vuoro.

Then it was Mika's turn.

Hän nousi seisomaan, paperit kädessään täristen.

He stood up, papers trembling in his hands.

Hänen katseensa osui Sofiaan, joka katsoi häntä kannustavasti.

His gaze landed on Sofia, who looked at him encouragingly.

Syvään henkeä vetäen, Mika teki päätöksensä.

Taking a deep breath, Mika made his decision.

Paperit jäivät pöydälle ja hän puhui suoraan sydämestään.

The papers stayed on the table, and he spoke straight from his heart.

Mika kertoi, miten rauha ja yhteisymmärrys olivat tärkeimpiä maailman tavoitteita.

Mika talked about how peace and mutual understanding were the most important goals in the world.

Hänen sanansa tulvivat intohimoa ja hänen äänensä, vaikka vähän vapisi, teki vaikutuksen yleisöön.

His words flowed with passion, and his voice, though a bit shaky, made an impression on the audience.

Kun hän lopetti, huoneessa vallitsi syvä hiljaisuus.

When he finished, a deep silence filled the room.

Sitten aplodit alkoivat, ja Mika hengitti helpotuksesta.

Then the applause began, and Mika breathed a sigh of relief.

Katse Sofian suunnasta kertoi, että hänen sanansa olivat tehneet vaikutuksen myös häneen.

The look from Sofia's direction told him that his words had also made an impression on her.

Puhetilaisuuden jälkeen, kun kaikki lähtivät lounaalle, Sofia lähestyi Mikaa.

After the speech event, when everyone was heading to lunch, Sofia approached Mika.

"Se oli mahtavaa, Mika!

"That was amazing, Mika!

En tiennyt, että sinulla on tuollainen puoli."

I didn't know you had that side to you."

Mika hymyili, tuntematta enää pelkoa puhua.

Mika smiled, no longer feeling afraid to speak.

Se oli alkua ystävyydelle, jota hän ei ollut osannut odottaa.

It was the beginning of a friendship he hadn't expected.

Hän oppi, ettei tarvita muuta kuin aitoja sanoja ja rohkeutta vaikuttaa ja saavuttaa unelmiaan.

He learned that all it takes are genuine words and the courage to make an impact and achieve your dreams.

Kesän suunnitelmat muuttuivat yhdellä puheella ja Mika tiesi, että hänellä olisi ystävä ja polku kohti unelma-ammattia.

Summer plans changed with just one speech, and Mika knew he would have a friend and a path toward his dream career.

Uusi itsetunto antoi hänelle siivet kohti tulevia seikkailuja, ja Helsinki, romanttinen talvimaisemassaan, oli vasta alku.

Newfound confidence gave him wings towards future adventures, and Helsinki, in its romantic winter scene, was just the beginning.