Tuhat vuotta vanha sisäoppilaitos seisoi synkkänä talvisen maiseman keskellä.

The thousand-year-old boarding school stood somberly in the middle of the winter landscape.

Paksu lumikerros peitti laajat koulun pihat, ja ikkunat olivat huurteen peittämät.

A thick layer of snow covered the vast school grounds, and the windows were frosted over.

Uloimmat käytävät olivat hämäriä, ja niiden läpi kulki salaperäinen kaiku.

The outermost corridors were dimly lit, and a mysterious echo traveled through them.

Juuri täällä Aino ja Kasper, kaksi ystävystä, olivat kaulaansa myöten mysteerissä.

It was here that Aino and Kasper, two friends, found themselves neck-deep in a mystery.

Kylmänä tammikuun aamuna Aino istui koulun kirjastossa.

On a cold January morning, Aino sat in the school's library.

Hän kuuli huhuja mystisestä lukitusta huoneesta koulun vanhassa siivessä.

She had heard rumors about a mysterious locked room in the old wing of the school.

Se kiehtoi Ainoa, joka rakasti ratkaista arvoituksia.

This intrigued Aino, who loved to solve puzzles.

"Kasper, meillä on jotain tutkittavaa," hän kuiskasi innostuneena.

"Kasper, we have something to investigate," she whispered excitedly.

Kasper katsoi Ainoa skeptisesti.

Kasper looked at Aino skeptically.

"Tiedät, että huone on kielletty.

"You know the room is off-limits.

He voivat antaa meille jälki-istuntoa."

They might give us detention."

Mutta Aino oli päättänyt.

But Aino was determined.

"Meidän täytyy selvittää, miksi se on lukittu," hän sanoi.

"We have to find out why it's locked," she said.

Kasper huokaisi, mutta hän piti Ainosta ja tiesi, ettei tämä luovuttaisi.

Kasper sighed, but he liked Aino and knew she wouldn't give up.

Niinpä he alkoivat suunnitella.

So they began to plan.

Seuraavan viikon aikana Aino ja Kasper tutkivat koulun vanhoja asiakirjoja.

Over the following week, Aino and Kasper researched the school's old documents.

He löysivät vihjeitä salaperäisestä tapahtumasta vuosikymmeniä sitten.

They found clues about a mysterious event decades ago.

Aino huomasi kellertävänsävyisen päiväkirjan mainittavan useamman kerran.

Aino noticed a yellowed diary being mentioned multiple times.

"Ehkä se päiväkirja on huoneessa," hän ehdotti Kasperille.

"Maybe the diary is in the room," she suggested to Kasper.

Tiistai-iltana, kun muut oppilaat olivat nukkumassa, Aino ja Kasper hiipivät käytävillä.

On Tuesday evening, while the other students were asleep, Aino and Kasper crept through the corridors.

Kasper kantoi avainpussia, jonka he olivat löytäneet siivojan unohtamasta kärrystä.

Kasper carried a key pouch they had found on a cart the janitor had forgotten.

He pysähtyivät massiivisen tammioven eteen vanhassa siivessä.

They stopped in front of a massive oak door in the old wing.

Aino työnsi avaimen lukkoon.

Aino inserted the key into the lock.

Se särähti kumeasti, mutta loksahti sitten auki.

It clanked hollowly but then clicked open.

Hiljainen huone paljastui heidän edessään.

The silent room revealed itself before them.

Seinät olivat täynnä pölyisiä kirjoja ja vanhoja karttoja.

The walls were lined with dusty books and old maps.

Keskellä lattiaa oli pieni pöytä, ja sen päällä oli päiväkirja.

In the center of the floor was a small table, and on it lay the diary.

Aino avasi sen varoen.

Aino opened it cautiously.

Sivut olivat hauraat, mutta tekstiä pystyi vielä lukemaan.

The pages were fragile, but the text was still readable.

Kahdesta oppilaasta, jotka olivat löytäneet salaisuuden koulun perustajista, heidän unelmista ja pettymyksistä.

It told of two students who had discovered the secret of the school's founders, their dreams, and disappointments.

Se paljasti, miksi huone oli suljettu: suojellakseen koulun mainetta.

It revealed why the room had been closed: to protect the school's reputation.

Kasper käänsi katseensa Ainoon.

Kasper turned his gaze to Aino.

"Onko tämä sen arvoista?"

"Is this worth it?"

hän kysyi hiljaa.

he asked quietly.

Aino nyökkäsi.

Aino nodded.

Hän ymmärsi nyt enemmän koulun historiaa, mutta ehkä oli syytä antaa vanhojen tarinoiden levätä.

She now understood more about the school's history, but perhaps it was best to let old stories rest.

He palauttivat päiväkirjan ja poistuivat hiljaa.

They returned the diary and left quietly.

Aino tunsi itsensä hieman muuttuneeksi.

Aino felt slightly changed.

Hän oli oppinut kunnioittamaan rajoja, mutta myös nähnyt seikkailun arvoisuuden Kasperin silmissä.

She had learned to respect boundaries, but she had also seen the worth of their adventure reflected in Kasper's eyes.

Seuraavana päivänä koulun pihalla lumi kimmelsi auringossa.

The next day in the schoolyard, the snow sparkled in the sun.

Aino ja Kasper tiesivät, että heidän salaisuutensa oli turvallisesti piilossa – aivan kuten huone.

Aino and Kasper knew that their secret was safely hidden—just like the room.

Ja heissä molemmissa oli pieni pala menneisyyden mysteeriä, jota kukaan muu ei tiennyt.

And within both of them was a small piece of a past mystery that no one else knew about.