Matti istui hiljaa autossaan, katsellen oman lapsuuskotinsa suurta taloa.

Matti sat quietly in his car, looking at the large house of his childhood home.

Lumi peitti maan paksuina kinoksina, ja ilmassa oli purevaa talvikylmyyttä.

Snow covered the ground in thick drifts, and the air was biting with winter cold.

Kodin ikkunasta hohti lämpimän kullanvärinen valo.

A warm golden light shone from the house's window.

Hän tiesi, että sisällä oli käynnissä vilkas juhla - Leenan vauvajuhlat.

He knew a lively party was going on inside - Leena's baby shower.

Matti veti syvään henkeä ja astui ulos autosta.

Matti took a deep breath and stepped out of the car.

Lapsuuskoti toi mukanaan muistoja, mutta se toi mukanaan myös tunteen etäisyydestä.

The childhood home brought back memories, but it also brought a sense of distance.

Hän oli aina ollut perheen tarkkailija, hiljaisempi kuin muut.

He had always been the observer in the family, quieter than the others.

Sisällä talossa tuoksui pullalta ja kahvilta.

Inside the house, the smell of buns and coffee filled the air.

Vieraat juttelivat iloisesti, ja Leena oli muiden ihmisten ympäröimänä, nauramassa ja juttelemassa.

The guests chatted cheerfully, and Leena was surrounded by other people, laughing and talking.

Matti seisoi ovella hetken ja katseli.

Matti stood at the door for a moment and watched.

Hän tunsi, kuinka hänen sisäinen äänensä yritti pakottaa hänet perääntymään varjoihin.

He felt his inner voice trying to force him back into the shadows.

Leena huomasi veljensä ja vilkutti hänelle iloisesti.

Leena noticed her brother and waved at him cheerfully.

"Matti!

"Matti!

Tule tänne!"

Come here!"

hän huusi.

she shouted.

Matti hymyili ja käveli lähemmäs.

Matti smiled and walked closer.

Hän tervehti muutamia sukulaisia ja päätti tehdä rohkean päätöksen: tänä iltana hän yrittäisi avautua.

He greeted a few relatives and decided to make a brave decision: this evening, he would try to open up.

Hän kulki ihmisten keskellä, vaihtoi muutaman sanan vanhojen tätiensä kanssa ja auttoi kantamaan voileipätarjottimia keittiöstä.

He moved among the people, exchanged a few words with his old aunts, and helped carry sandwich trays from the kitchen.

Hänen sydämensä hakkasi, mutta hän tunsi myös jonkinlaista iloa pienistä keskusteluista.

His heart pounded, but he also felt some joy from the small conversations.

Juhlapelien aikana Matti tarjoutui auttamaan järjestämisessä.

During the party games, Matti volunteered to help with the organizing.

Hän järjesti musiikin ja kirjoitti pisteet ylös.

He arranged the music and wrote down the scores.

Hänen keskittymisensä tehtävään rikkoi jäädyn hänen ympärillään, ja hän alkoi oikeasti nauttia.

His focus on the task broke the ice around him, and he began to genuinely enjoy himself.

Juhlan kohokohta tuli, kun Leena otti lattian haltuunsa kertoakseen toiveistaan ja unelmistaan tulevan lapsensa varalle.

The highlight of the party came when Leena took the floor to share her hopes and dreams for her future child.

Kaikki kuuntelivat hiljaa ja liikkuttuneina hänen sanojaan.

Everyone listened quietly and emotionally to her words.

Kun Leena katsoi Matin suuntaan, hän tiesi hetken koittaneen.

When Leena looked in Matti's direction, he knew the moment had come.

Matti hengitti syvään ja astui esiin.

Matti took a deep breath and stepped forward.

"Leena," hän aloitti hieman epävarmasti, "toivon sinulle ja lapsellesi kaikkea parasta.

"Leena," he began somewhat uncertainly, "I wish you and your child all the best.

Olet ollut aina paras sisko, ja tiedän, että sinusta tulee upea äiti."

You've always been the best sister, and I know you'll become a wonderful mother."

Hiljainen hetki seurasi, kun kaikki katsahtivat häntä.

A silent moment followed as everyone glanced at him.

Sitten Leena hymyili leveästi ja kiitti häntä sydämestään.

Then, Leena smiled broadly and thanked him with all her heart.

Väistämättä ympäriltä kuului hyväksyvien nyökkäysten ja lempeiden katseiden mereeni.

Inevitably, around him arose a sea of approving nods and gentle glances.

Matti tunsi sisällään lämmön leviävän, eikä se johtunut pelkästään talon mukavuudesta.

Matti felt warmth spreading inside him, and it wasn't just because of the comfort of the house.

Hän oli rikkonut oman vankilansa hiljaisuuden muurit ja löytänyt paikan perheessään.

He had broken the walls of silence of his own prison and found a place in his family.

Juhlat jatkuivat, mutta Matti tiesi, ettei ollut enää ulkopuolella.

The party continued, but Matti knew he was no longer on the outside.

Hän oli osa kaikkea ympärillä olevaa, ja se oli paras lahja, jonka hän oli voinut antaa itselleen ja Leenalle tänä iltana.

He was a part of everything around him, and that was the best gift he could have given himself and Leena that evening.

Juhlat lämmittivät, vaikka talvi julisti roudan valtaa ulkopuolella.

The party warmed the spirit, even as winter declared its grip of frost outside.