Hiljaisuus oli rikkoutunut rikkoutuneen lasin äänistä.

The silence was broken by the sound of shattered glass.

Aino ja Mika seisoivat hylätyssä ostoskeskuksessa, joka näytti aikanaan olleen vilkas.

Aino and Mika stood in an abandoned shopping center, which once seemed to have been bustling.

Nyt siellä oli vain kylmyyttä, lumeen peittyneitä lattioita ja huolia.

Now, there was only coldness, snow-covered floors, and worries.

Talvi oli pohjoisessa armoton, ja he tarvitsivat ruokaa.

Winter in the north was relentless, and they needed food.

"Meidän on löydettävä jotain syötävää", Aino sanoi ja tiukensi otettaan veljestään.

"We have to find something to eat," Aino said, tightening her grip on her brother.

"Katsotaan vielä kerran tuolla yläkerrassa."

"Let's check upstairs one more time."

Mikan silmissä oli pelkoa, mutta hän nyökkäsi.

Fear was in Mika's eyes, but he nodded.

He liikkuivat varovasti, välttivät suuria halkeamia lattioissa ja pimeitä alueita, joissa katto oli luhistunut.

They moved cautiously, avoiding the large cracks in the floors and the dark areas where the ceiling had collapsed.

Vain muutama katuvalo ulkona syttyi yhä satunnaisesti, heittäen haaleaa valoa sisään hyllyjen ja roskien yli.

Only a few streetlights outside occasionally flickered on, casting dim light over the shelves and debris.

Kun he kävelivät, he kuulivat askeleita takanaan.

As they walked, they heard footsteps behind them.

Aino käännähti nopeasti ympäri.

Aino quickly turned around.

Siellä seisoi Eero, pitkä ja harmaa, katsoen heitä varovasti.

There stood Eero, tall and gray, watching them cautiously.

"Oletteko tekin etsimässä ruokaa?"

"Are you looking for food too?"

Eero kysyi matalalla äänellä.

Eero asked in a low voice.

Aino epäröi.

Aino hesitated.

Hän ei tuntenut miestä, ja hänen oli suojeltava Mikaa.

She didn't know the man, and she had to protect Mika.

Kauppakeskus oli vaarallinen paikka, katon ollessa osittain romahtanut ja rakenteiden nitistessä uhkaavasti.

The shopping center was a dangerous place, with the roof partially collapsed and the structures creaking ominously.

Mutta he tarvitsivat apua.

But they needed help.

"Aino, meidän on palattava", Mika kuiskasi.

"Aino, we have to go back," Mika whispered.

"Täällä on vaarallista."

"It's dangerous here."

Eero astui lähemmäs, kädet kohotettuna myönnytyksen merkiksi.

Eero stepped closer, hands raised in a gesture of concession.

"Voimme auttaa toisiamme.

"We can help each other.

Yhdessä olemme vahvempia."

Together we are stronger."

Ainon sydän rummutti.

Aino's heart pounded.

Hän tiesi, että he olivat vähissä tarvikkeista, eikä apua ollut muualla myöhään talvessa.

She knew they were low on supplies, and there was no help elsewhere in the late winter.

Lopulta hän nyökkäsi varovasti.

Finally, she nodded cautiously.

"Hyvä on", hän sanoi.

"Okay," she said.

"Mutta pysy poissa vaikeuksista."

"But stay out of trouble."

He ryhtyivät tutkimaan yhdessä, Eeron johdolla, löytämään säilykkeitä, jotka olivat jääneet koskemattomiksi.

They began searching together, under Eero's guidance, to find canned goods that had been left untouched.

Mutta heidän etsintänsä keskeytyi, kun kuului ääni: jyrähdys, ja rakenteet alkoivat vavahdella.

But their search was interrupted by a sound: a rumble, and the structures began to shake.

Osa kauppakeskuksen yläkerrasta romahti äänekkäästi.

A part of the shopping center's upper floor collapsed loudly.

Mika jäi takertumaan roikkuvaan metalliportaaseen, ja Aino ryntäsi pelastamaan häntä.

Mika was left clinging to a dangling metal staircase, and Aino rushed to save him.

Samaan aikaan Eero auttoi vetämällä poikaa ylös.

At the same time, Eero helped by pulling the boy up.

Uhkarohkeasti, kaaoksen keskellä, he onnistuivat pelastamaan Mikan.

Daringly, amid the chaos, they managed to save Mika.

Aino hengitti raskaasti, kiitollisena Eeron avusta.

Aino breathed heavily, grateful for Eero's assistance.

Hän tunsi epäilynsä laantuvan hieman.

She felt her doubts slightly easing.

Heidän oli toimittava tiiminä selviytyäkseen.

They had to work as a team to survive.

Yhdessä he viimein päätyivät ulko-oville, sylissään riittävästi ruokaa monelle viikolle.

Together, they finally made it to the front doors, carrying enough food for many weeks.

Kun kylmä ilma tervehti heitä ulkona, Aino katsahti Eeroa.

As the cold air greeted them outside, Aino glanced at Eero.

"Kiitos avusta."

"Thank you for the help."

Eero hymyili hennosti.

Eero smiled faintly.

"Yhdessä voimme selvitä tästä."

"Together, we can survive this."

Kävellessään pakkasta vastaan Aino ymmärsi, että pelko yksin jäämisestä oli hiljentynyt.

As they walked against the cold, Aino realized that the fear of being alone had quieted.

Hän tunsi uudenlaista voimaa sisällään, kun he kulkivat yhdessä kohti uutta mahdollisuuksien tulevaisuutta, vahvempina kuin koskaan.

She felt a new strength within her as they moved together toward a future of new possibilities, stronger than ever.