Eero katseli ikkunasta talvista maisemaa.

Eero looked out the window at the winter landscape.

Lunta satoi hiljalleen, peittäen kaiken puhtaan valkoiseen vaippaan.

Snow was falling quietly, covering everything in a pure white blanket.

Ulkona oli rauhaisaa, vain satunnaiset koiran ulkoiluttajat ja iloiset lapset keskeyttivät hiljaisuuden.

Outside was peaceful; only the occasional dog walkers and cheerful children interrupted the silence.

Oli uusi vuosi alkanut, ja Eero kaipasi tavalliseen arkeen palaamista.

A new year had begun, and Eero longed for a return to normal everyday life.

Hän oli ollut sairas pitkään, mutta nyt hänellä oli päättänyt, että tänään hän näyttäisi kaikille ja itselleenkin, että oli parantunut.

He had been sick for a long time, but now he had decided that today he would show everyone, and himself too, that he had recovered.

Sanna saapui Eeron kotiin iltapäivällä.

Sanna arrived at Eero's home in the afternoon.

Hän oli liittymässä ystävänsä seuraan, kuten oli luvannut.

She was joining her friend's company, as she had promised.

Eero ilahtui nähdessään Sannan.

Eero was delighted to see Sanna.

Hän oli ystävällinen ja huolehtiva, aina valmis auttamaan.

She was kind and caring, always ready to help.

Sanna toi mukanaan pienen lahjakassin.

Sanna brought with her a small gift bag.

"Hyvää uutta vuotta, Eero!"

"Happy New Year, Eero!"

hän sanoi hymyillen ja ojensi kassin, joka sisälsi hedelmiä ja terveellisiä herkkuja.

she said, smiling, and handed over the bag, which contained fruits and healthy treats.

"Heippa, Sanna.

"Hi, Sanna.

Kiitos… ei olisi tarvinnut," Eero vastasi ujosti.

Thank you... you didn't have to," Eero replied shyly.

He istuivat olohuoneeseen juttelemaan.

They sat in the living room to chat.

Sanna kyseli Eeron vointia, mutta hän vastasi kierrellen.

Sanna asked about Eero's health, but he responded evasively.

"Olen varmasti kunnossa," hän vakuutti.

"I'm definitely fine," he assured.

Sanna huomasi kuitenkin Eeron kalpeuden.

However, Sanna noticed Eero's paleness.

"Näytät hieman väsyneeltä.

"You look a bit tired.

Oletko varma, että kaikki on hyvin?"

Are you sure everything is alright?"

Keskustelu jatkui, ja pian Eero tunsi päässään heikon huimauksen.

The conversation continued, and soon Eero felt a faint dizziness in his head.

"Ei hätää, se menee ohi," hän ajatteli.

"No worries, it'll pass," he thought.

Hän ei halunnut vaikuttaa heikolta tai tarvitsevalta, mutta äkkiä kaikki pimeni.

He didn't want to appear weak or needy, but suddenly everything went black.

Sanna huudahti pelästyneenä, kun Eero kaatui hiljaa lattialle.

Sanna exclaimed in fright as Eero quietly collapsed to the floor.

Hän ryntäsi hätiin.

She rushed to help him.

"Eero!

"Eero!

Kuuleeko Eero minua?"

Can you hear me, Eero?"

Sanna kysyi hätääntyneenä samalla, kun tarkisti Eeron tilan.

Sanna asked anxiously as she checked Eero's condition.

Kului hetki, ja Eero avasi silmänsä hämmentyneenä.

A moment passed, and Eero opened his eyes, confused.

"Mitä tapahtui?"

"What happened?"

hän kysyi hiljaa.

he asked quietly.

"Sinä pyörryit!

"You fainted!

Nyt riittää, sinun on kuunneltava minua," Sanna puhui jämäkästi mutta lempeästi.

That's enough; you need to listen to me," Sanna spoke firmly but gently.

"Tämä ei ole leikin asia.

"This is not a joke.

Meidän on käytävä lääkärissä."

We need to go to the doctor."

Eero katsoi Sannaa ja ymmärsi, että hänen piti antaa periksi.

Eero looked at Sanna and realized he had to give in.

Itsepintaisuus oli tuhonnut tarpeeksi uudenvuodenpäivää.

Stubbornness had already ruined enough of New Year's Day.

Hän nyökkäsi hitaasti, tuntien olonsa hauraammaksi kuin koskaan aiemmin.

He nodded slowly, feeling more fragile than ever before.

"Ehkä olet oikeassa..." hän myönsi.

"Maybe you're right..." he admitted.

Yhdessä he pukivat lämpimästi ennen kuin suuntasivat ulos.

Together they dressed warmly before heading out.

Sanna pysyi Eeron rinnalla, tukien häntä matkan aikana.

Sanna stayed by Eero's side, supporting him along the way.

Lääkäriasemalle päästyään Eero tunsi, että hänestä todella välitettiin.

Once they reached the doctor's office, Eero felt that he was truly cared for.

Tarkastuksen jälkeen Eero tajusi, kuinka kiitollinen hän oli siitä, ettei ollut yksin.

After the check-up, Eero realized how grateful he was for not being alone.

Hän oppi arvostamaan Sannan apua ja ymmärsi, kuinka tärkeää oli jakaa taakka ystävien kesken.

He learned to appreciate Sanna's help and understood how important it was to share the burden with friends.

Kun he palasivat kotiin, Eero tunsi olonsa kevyeksi ja tiesi, että tästä eteenpäin hän yrittäisi olla avoimempi.

When they returned home, Eero felt light and knew that from now on, he would try to be more open.

Ulkona lumi jatkoi satamistaan, mutta nyt se näytti kirkkaammalta kuin hetki sitten.

Outside, the snow continued to fall, but now it looked brighter than a moment ago.

Eero katsoi lumiukkoa pihalla ja hymyili.

Eero looked at the snowman in the yard and smiled.

Hän ei ollut enää yksin, ja se tuntui hyvältä.

He was no longer alone, and it felt good.