Lumihiutaleet leijailivat hiljalleen alas, kun Aino istui vanhan puisen pöydän ääressä Suomenlinnassa.

The snowflakes drifted gently down as Aino sat at the old wooden table in Suomenlinna.

Hän oli valinnut tämän paikan toivoen, että rauha auttaisi häntä keskittymään historiaan, jota hän rakasti.

She had chosen this place hoping that the peace would help her focus on the history she loved.

Jussi, hänen serkkunsa ja Suomenlinnan merivartioston upseeri, oli järjestänyt Ainoille hiljaisen huoneen linnakkeessa.

Jussi, her cousin and an officer in the Suomenlinna coast guard, had arranged a quiet room in the fortress for Aino.

Uudenvuodenaatto oli kuitenkin vilkas.

New Year's Eve, however, was lively.

Ihmisiä käveli iloisesti kapeita polkuja pitkin, ja kauempana kuului nauru ja musiikki.

People walked happily along the narrow paths, and laughter and music could be heard in the distance.

Aino kohotti katseensa kirjasta.

Aino lifted her gaze from the book.

Hän huokaisi ja mietti, miten liikenteen äänet veivät ajatukset pois kirjoista.

She sighed and thought about how the sounds of traffic distracted her from the books.

"No, onko liian meluisaa?"

"Well, is it too noisy?"

Jussi kysyi, ilmestyen ovelle.

Jussi asked, appearing at the door.

"Mutta se on yksi vuoden juhlavimmista illoista!"

"But it's one of the most festive nights of the year!"

Aino hymyili vaivalloisesti.

Aino smiled with difficulty.

"Yritän keskittyä, mutta välillä se on vähän vaikeaa."

"I'm trying to concentrate, but sometimes it's a bit hard."

"Tule mukaan hetkeksi", Jussi rohkaisi.

"Come join me for a moment," Jussi encouraged.

"Voit katsella ilotulituksia kanssani.

"You can watch the fireworks with me.

Se auttaa saamaan uudenlaista energiaa."

It might help give you a new kind of energy."

Hetken mietittyään Aino päätti seurata Jussia ulkona.

After thinking for a moment, Aino decided to follow Jussi outside.

Kun he astuivat raittiiseen ilmaan, lumisade oli lakannut ja taivas loisti kirkkaana.

As they stepped into the fresh air, the snowfall had stopped, and the sky shone brightly.

Ihmiset olivat kokoontuneet linnakkeen pihaan.

People had gathered in the fortress courtyard.

Kun kellot löivät kaksitoista, ilotulitukset valaisivat taivaan.

When the clock struck twelve, the fireworks lit up the sky.

Aino katsoi lumoutuneena, värit tanssivat jääkylmän meren yläpuolella.

Aino watched in awe as the colors danced over the icy sea.

Hän tunsi, kuinka huolet väistyivät hetkeksi.

She felt her worries fade away for a moment.

"Jussi, ehkä olin liian kireä", Aino sanoi hymyillen.

"Jussi, maybe I was being too tense," Aino said, smiling.

"Kiitos, että toit minut tänne."

"Thank you for bringing me here."

Jussi nyökkäsi.

Jussi nodded.

"Joskus pieni tauko voi tehdä suuren eron."

"Sometimes a little break can make a big difference."

Kun ilotulitukset hiipuivat, Aino palasi takaisin pöydän ääreen.

As the fireworks faded, Aino returned to the table.

Mielessä välkkyi vielä juhlan värit, mutta hän tunsi nyt olevansa valmiimpi kohtaamaan kirjan tekstit.

The colors of the celebration still flickered in her mind, but now she felt more prepared to tackle the book's contents.

Aino palasi opiskeluun uusin voimin.

Aino returned to her studies with renewed energy.

Hän tiesi, ettei pelkkä työ riittänyt; myös hetkistä nauttiminen kuului elämään.

She knew that work alone wasn't enough; enjoying moments was also part of life.

Pian tentit olivat edessä, mutta niin oli myös seikkailu Ruotsissa, jos hän menestyisi.

Soon exams were ahead, but so was an adventure in Sweden if she succeeded.

Hän oli varma, että nyt hän onnistuisi, tasapainon löydettyään.

She was confident that now she would succeed, having found balance.