Anni, Lauri ja Mikko seisovat vanhojen raunioiden edessä.

Anni, Lauri and Mikko stand in front of the old ruins.

Lumipeite kimmeltää auringon valossa ja kylmä talvinen ilma tuntuu raikkaalta hengittää.

The snow cover glitters in the sunlight, and the cold winter air feels refreshing to breathe.

Ruinien vieressä virtaa pieni joki, jonka solina kuuluu hiljaisuuden läpi.

Next to the ruins flows a small river, whose babbling can be heard through the silence.

Anni on saanut vanhalta isoäidiltään päiväkirjan.

Anni has received a diary from her old grandmother.

Sen sivuilla kerrotaan muinaisesta artefaktista, joka on piilotettu näihin samoihin raunioihin.

Its pages tell of an ancient artifact that is hidden in these very ruins.

Hänen sydämensä sykkii innostuksesta.

Her heart beats with excitement.

Hän on aina halunnut tietää enemmän perheestään ja löytää jotain omaa.

She has always wanted to know more about her family and find something of her own.

Lauri, hänen skeptinen veljensä, huokaa syvään.

Lauri, her skeptical brother, sighs deeply.

"Ei täällä ole mitään, Anni.

"There's nothing here, Anni.

Lunta on liikaa.

There's too much snow.

Mennään kotiin."

Let's go home."

Lauri ei usko, että artefakti on olemassa.

Lauri doesn't believe that the artifact exists.

Hän haluaisi viettää joulua perheen parissa, ei kylmässä metsässä.

He would prefer to spend Christmas with the family, not in the cold forest.

Anni ei luovuta.

Anni doesn't give up.

Hän katsoo Mikkoa, seikkailunhaluista serkkuaan.

She looks at Mikko, her adventure-loving cousin.

"Mikko, autatko minua?"

"Mikko, will you help me?"

hän kysyy.

she asks.

Mikko nyökkää, hänen silmissään loistaa seikkailun kipinä.

Mikko nods, the spark of adventure shining in his eyes.

"Totta kai, mennään vaan!"

"Of course, let's go!"

He alkavat tutkia raunioita varovasti, lumikerros tekee etsimisestä hankalaa.

They begin to carefully explore the ruins, the layer of snow making the search difficult.

Joka askeleella heidän jalkansa uppoavat syvälle lumeen.

With every step, their feet sink deep into the snow.

Heidän äänensä ovat ainoat, joita kuuluu hiljaisuudessa.

Their voices are the only sounds heard in the silence.

Aika kuluu ja hämärä alkaa laskeutua metsän ylle.

Time passes and twilight begins to settle over the forest.

Anni tuntee pienen epätoivon piston rinnassaan.

Anni feels a small sting of despair in her chest.

Ehkä Lauri on oikeassa, ehkä mitään artefaktia ei ole.

Maybe Lauri is right, maybe there is no artifact.

Mutta juuri silloin, kun aurinko lopulta katoaa puiden taakse, hän tuntee jotain kovaa lumen alla.

But just then, when the sun finally disappears behind the trees, she feels something hard beneath the snow.

"Katso, Mikko!

"Look, Mikko!

Tässä on jotain!"

There's something here!"

Anni huudahtaa.

Anni exclaims.

Hän kaivaa varovasti lumen alta esiin vanhan, kauniisti kaiverretun laatikon.

She gently digs out from under the snow an old, beautifully carved box.

Lauri katsoo järkyttyneenä sivusta.

Lauri watches in shock from the side.

Äkkiä, kun Anni avaa laatikon, kaltavan raunion kiviseinämältä kuuluu outo ääni.

Suddenly, when Anni opens the box, a strange sound comes from the leaning stone wall of the ruin.

Lauri nielaisi, hänen silmissään näkyy uskoa ja hämmästystä.

Lauri gulps, with belief and amazement in his eyes.

"Ehkä sittenkin...", hän mutisee.

"Maybe after all...", he mutters.

Laatikon sisällä on vanha perhekalleus, kultainen sormus ja kirje.

Inside the box is an old family heirloom, a golden ring, and a letter.

Kirjeessä kerrotaan Annin perheen yhteyksistä muinaiseen suomalaiseen kuninkaallisuuteen.

The letter tells of Anni's family's connections to ancient Finnish royalty.

Anni tuntee ylpeyttä, ettei luovuttanut.

Anni feels proud for not giving up.

Anni katsoo Lauria.

Anni looks at Lauri.

"Näitkö senkin?"

"Did you see that too?"

hän kysyy.

she asks.

Lauri hymyilee.

Lauri smiles.

"Niin näin.

"Yes, I did.

Olen pahoillani, että epäilin sinua."

I'm sorry I doubted you."

Joulun alla Anni tuntee itsensä vahvemmaksi kuin koskaan.

Right before Christmas, Anni feels stronger than ever.

Hän on löytänyt palan perheensä historiaa, ja samalla vahvistanut suhdettaan veljeensä.

She has discovered a piece of her family's history and, at the same time, strengthened her relationship with her brother.

Mikko virnistää vierellä.

Mikko grins beside her.

"Minä tiesin, että tämä olisi jännittävää."

"I knew this would be exciting."

He kaikki kolme nauttivat yhteisestä hetkestä, lumikiteiden kimallus ympäröi heitä kuin taianomaiseen verhoon peitettynä.

All three of them enjoy the shared moment, the glimmer of snowflakes surrounding them like a magical veil.

Anni tietää, että perheen tarina elää hänessä, ja se tekee hänestä ehjän.

Anni knows that the family's story lives within her, and it makes her whole.