Keskellä kaupungin joulumarkkinoiden vilinää, Eero ja Kaisa yrittivät löytää oikean reitin konserttiin, jonka oli määrä alkaa pian.

Amidst the hustle and bustle of the city's Christmas markets, Eero and Kaisa were trying to find the right path to the concert, which was about to begin soon.

Heillä oli vain yksi tonttulakki, joka heilui Eeron päässä.

They only had one elf hat, which swayed on Eero's head.

Lumi leijaili hiljaa maahan ja valot loistivat kaikissa väreissä ympäri heidän ympärillään.

Snow floated quietly to the ground and lights shone in all colors around them.

Eero oli täynnä iloista odotusta.

Eero was full of joyful anticipation.

"Kaisa, mennään tuonne päin!

"Kaisa, let's go that way!

Tuntuu, että tuoksu tulee sieltä," hän sanoi, viittoen kädellään.

It feels like the smell comes from there," he said, gesturing with his hand.

Kaisa pyöritteli silmiään, mutta suostui.

Kaisa rolled her eyes but agreed.

"Olkoon.

"All right.

Ehkä matkalla voisimme kysyä joltakulta apua."

Maybe we could ask someone for help along the way."

Markkinapaikka oli kuin sokkelo, ja joka kulmassa oli uusia houkutuksia.

The market was like a maze, and at every corner, there were new temptations.

Oli myyjiä, jotka tarjosivat pipareita ja kuumaa glögiä.

There were vendors offering gingerbread cookies and hot glögi.

Eero ja Kaisa pysähtyivät hetkeksi nauttimaan kuumaa kaakaota, jonka makea tuoksu sai suupielet nykimään ylöspäin.

Eero and Kaisa stopped for a moment to enjoy hot cocoa, whose sweet scent made the corners of their mouths twitch upwards.

"Eero, tämä kartta ei auta lainkaan kaakaoroskaisena," Kaisa virnisti.

"Eero, this map doesn't help at all when it's stained with cocoa," Kaisa grinned.

Yhtäkkiä he huomasivat olevansa suuren joukon keskellä.

Suddenly, they found themselves in the middle of a large crowd.

Kuoron lavalle oli juuri ilmestynyt merkki uusista esiintyjistä.

A sign had just appeared on the choir's stage announcing new performers.

Eero ja Kaisa katsoivat toisiaan hätääntyneinä, mutta liian myöhään.

Eero and Kaisa looked at each other in a panic, but it was too late.

Heidät ohjattiin lavalle, ja yleisö alkoi taputtaa innoissaan.

They were guided onto the stage, and the audience began to clap enthusiastically.

Tonttulakki Eeron päässä sai yleisön kuvittelemaan, että he olivat osa jouluesitystä.

The elf hat on Eero's head made the audience imagine they were part of a Christmas performance.

Ensimmäisten hämmästyneiden hetkien jälkeen he alkoivat laulaa.

After the first moments of surprise, they began to sing.

Kaisa, joka oli aina salaa rakastanut jouluhetkiä, päätyi hymyilemään leveämmästi kuin koskaan ennen.

Kaisa, who had always secretly loved Christmas moments, ended up smiling wider than ever before.

Yleisön aplodit kaikuivat heidän korvissaan ja hetkellinen hämmennys vaihtui iloon.

The audience's applause echoed in their ears and the momentary confusion turned to joy.

Esityksen jälkeen ystävällinen kuorolainen tuli heidän luokseen.

After the performance, a friendly choir member came up to them.

"Oli hienoa, kun liityitte mukaan!

"It was great that you joined in!

Tarvitsetteko ehkä apua löytääksenne konserttiin?"

Do you need help finding the concert?"

hän kysyi, ja Eero ja Kaisa nauroivat helpottuneina.

he asked, and Eero and Kaisa laughed in relief.

Heitä ohjattiin turvallisesti kohti uutta määränpäätä, kartta taskussa hieman suklaan peitossa.

They were safely guided towards their new destination, the map in their pocket slightly coated in chocolate.

"Arvaa mitä, Kaisa?"

"Guess what, Kaisa?"

Eero sanoi leveästi hymyillen, "Joskus eksyminen on kyllä matkan paras osa."

Eero said, smiling broadly, "Sometimes getting lost is the best part of the journey."

Kaisa nyökkäsi ja vastasi nauraen, "Olet oikeassa.

Kaisa nodded and replied, laughing, "You're right.

Ehkä näissä joulun ihmeissä on jotain taikaa, mitä me ei aina heti huomata."

Maybe there's some magic in these Christmas miracles that we don't always notice right away."

Ja niin, he jatkoivat matkaansa joulun taianomaisessa yössä, yhdessä nauraen ja turhia mutkista hämmentymättä.

And so, they continued their journey through the magical Christmas night, laughing together and unfazed by unnecessary detours.