Helsingin joulutori hehkui valoa pimeässä illassa.

The Helsingin Christmas market glowed with light in the dark evening.

Puiset kojut oli koristeltu kimaltavilla valoilla.

The wooden stalls were decorated with sparkling lights.

Ilmassa tuoksui glögi ja piparkakut.

The air smelled of glögi and gingerbread.

Lunta satoi hiljalleen, peittäen kaiken pehmeään, valkoiseen vaippaan.

Snow fell gently, covering everything in a soft, white blanket.

Aino hengitti syvään.

Aino took a deep breath.

Hän oli juuri huomannut, että hänen rakas hopeasormuksensa oli kadonnut.

She had just noticed that her beloved silver ring was missing.

Sormus, joka oli kulkenut suvussa vuosia, oli ollut hänen salainen yllätyksensä Joonakselle.

The ring, which had been in the family for years, was her secret surprise for Joonas.

Hän aikoi kosia tänä iltana.

She planned to propose tonight.

Joonas seisoi vierellä, nauraen ystävälleen Piialle, joka maisteli kuumaakalaa.

Joonas stood beside her, laughing with their friend Piia, who was tasting kuumaakalaa.

Joonas ei ollut huomannut Ainon hätää, mutta Aino pelkäsi hänen pian huomaavan jotain.

Joonas hadn’t noticed Aino's distress, but she feared he would soon notice something was wrong.

"Piia, tarvitsen apuasi", Aino kuiskasi.

"Piia, I need your help," Aino whispered.

Piia katsoi häntä kysyvästi.

Piia looked at her questioningly.

"Sormus on poissa.

"The ring is gone.

Se on täällä jossain."

It's somewhere around here."

Kolmikko alkoi kiertää toria.

The trio began to circle the market.

Aino yritti muistella, missä kaikkialla hän oli ollut.

Aino tried to remember where she had been.

Lunta tuli lisää, pakottaen heidät vilkuilemaan alas, missä sormus saattaisi kiiltää.

More snow fell, forcing them to glance down, hoping the ring might shine.

Joonas katsoi Ainoa kummeksuen, mutta ei sanonut mitään.

Joonas looked at Aino puzzled, but said nothing.

Viimein, erään myyntikojun valot osuivat johonkin kiiltävään.

Finally, the lights of one stall reflected off something shiny.

Siinä se oli – Ainon sormus.

There it was—Aino's ring.

Mutta sitä piteli tuntematon myyjä, vanha hymyilevä mies.

But it was being held by an unknown vendor, an old smiling man.

"Tämä sormus ei ole mikä tahansa sormus", myyjä sanoi arvoituksellisesti.

"This ring is not just any ring," the vendor said mysteriously.

Aino ei ollut varma, mitä vanha mies tarkoitti, mutta hänelle oli tärkeintä, että sormus oli tallella.

Aino was unsure what the old man meant, but the most important thing to her was that the ring was safe.

Hän kiitti myyjää ja laittoi sormuksen turvallisesti taskuunsa.

She thanked the vendor and placed the ring securely in her pocket.

Kun he palasivat torin aukiolle, Aino tunsi sydämensä tykyttävän.

As they returned to the market square, Aino felt her heart pounding.

Hän tarttui Joonasta käsistä.

She took Joonas by the hands.

Joonas katsoi häntä yllättyneenä, mutta hymyili.

Joonas looked surprised, but smiled.

"Joonas, olet elämäni valo.

"Joonas, you are the light of my life.

Haluaisitko viettää tämän joulutorin ja kaikki tulevat kanssani?"

Would you like to spend this Christmas market and all future ones with me?"

Joonas naurahti, hänen poskensa punersivat kylmästä ja hämmennyksestä.

Joonas chuckled, his cheeks flushed from the cold and confusion.

"Tietysti, rakas.

"Of course, my dear.

Kyllä."

Yes."

Ainon sydän melkein suli ilosta.

Aino's heart almost melted with joy.

Hän oli löytänyt sormuksen ja saanut rakkaimman vastauksen, mitä toivoa saattoi.

She had found the ring and received the dearest answer she could have hoped for.

Illan päätteeksi, Aino tajusi, ettei hänen tarvitse käsitellä kaikkea yksin.

At the end of the evening, Aino realized she didn't have to handle everything alone.

Hänellä oli ystäviä, kuten Piia, ja kumppani, kuten Joonas, jotka olivat hänen tukenaan.

She had friends, like Piia, and a partner, like Joonas, who were there to support her.

Lumisade jatkui hiljalleen, mutta Aino tunsi olonsa lämpimäksi Joonaksen vieressä, jouluvalojen loisteessa.

The snowfall continued gently, but Aino felt warm next to Joonas, in the glow of the Christmas lights.