Helsinki-Vantaan lentokentällä oli vilkasta.

Helsinki-Vantaan airport was bustling.

Ihmiset kulkivat kiireisin askelin, joulukoristeet kiilsivät ja itsenäisyyspäivän odotus oli ilmassa.

People walked with hurried steps, Christmas decorations gleamed, and the anticipation of Independence Day was in the air.

Akseli ja Sanna istuivat yhdessä penkillä, matkalaukut täynnä toiveita uuden elämän alkamisesta.

Akseli and Sanna sat together on a bench, their suitcases full of hopes for the start of a new life.

"Onko kaikki valmista?

"Is everything ready?"

" kysyi Akseli innokkaasti.

Akseli asked eagerly.

Hänen katseensa kiersi ympärillä olevassa vilinässä.

His gaze roamed over the surrounding bustle.

Sanna puristi kädessään lentolippua.

Sanna clutched the plane ticket in her hand.

Hänen katseensa oli rauhallinen mutta mietteliäs.

Her gaze was calm but pensive.

"Akseli, minun on sanottava jotain.

"Akseli, I have to say something."

"Akseli käänsi huomionsa vaimonsa kasvoihin.

Akseli turned his attention to his wife's face.

"Mitä nyt?

"What is it?"

"Sanna veti syvään henkeä.

Sanna took a deep breath.

"En usko, että voin lähteä.

"I don't think I can leave.

Suomi on kotini.

Finland is my home.

Joulupukki, lumiset talvet, sauna.

Santa Claus, snowy winters, sauna...

en tiedä, olenko valmis jättämään ne.

I don't know if I'm ready to leave them."

"Akselin hymy katosi.

Akseli's smile faded.

"Mutta ajattelit tätä kuukausia.

"But you've been thinking about this for months.

Miksi nyt tämä epäröinti?

Why the hesitation now?"

""Itse asiassa olen miettinyt tätä paljon," Sanna vastasi.

"In fact, I've thought about this a lot," Sanna replied.

"Olen sinua varten, mutta pelkään menettäväni liikaa.

"I'm here for you, but I'm afraid of losing too much.

Perhe, ystävät, kaikki täällä.

Family, friends, everything here."

"Lentokentän kovaääninen kuulutti uuden boarding-kutsun.

The airport loudspeaker announced a new boarding call.

Akseli vilkaisi kelloa.

Akseli glanced at the clock.

"Meidän täytyy päättää.

"We have to decide.

Lentomme lähtee pian.

Our flight leaves soon."

"Kun lentokoneen lähtöaika läheni, Sanna huokaisi.

As the flight departure time approached, Sanna sighed.

"Tiedän, mitä haluan, Akseli.

"I know what I want, Akseli.

Minä jään.

I'm staying."

"Akselin sydän täyttyi ristiriitaisista tunteista.

Akseli's heart was filled with conflicting emotions.

Hän halusi aloittaa uuden seikkailun, mutta rakasti Sannaa liikaa pakottaakseen häntä mihinkään.

He wanted to start a new adventure but loved Sanna too much to force her into anything.

"Ymmärrän", hän sanoi hiljaa.

"I understand," he said quietly.

Sanna katsoi syvälle Akselin silmiin.

Sanna looked deep into Akseli's eyes.

"Haluan, että olet onnellinen.

"I want you to be happy.

Tapasitko mitä tahansa, tulet aina olemaan osa elämääni.

Whatever you encounter, you will always be a part of my life."

"He halasivat tiukasti, tietäen, että tämä hetki oli heille tärkeä.

They embraced tightly, knowing this moment was important to them.

Akseli hymyili surun takaa.

Akseli smiled beyond the sadness.

"Tuen sinua, mitä ikinä päätätkin.

"I support you in whatever you decide.

Ja kuka tietää, ehkä tulen takaisin nopeammin kuin luulet.

And who knows, maybe I'll be back sooner than you think."

"Sanna nyökkäsi, nyt itsevarmana päätöksessään.

Sanna nodded, now confident in her decision.

"Huolehdin kaikesta täällä.

"I'll take care of everything here.

Sinä vain ole rohkea ja seuraa unelmiasi.

You just be brave and follow your dreams."

"Aika kului, ja Akseli suuntasi portille.

Time passed, and Akseli headed to the gate.

Kääntyessään vielä kerran katsomaan, hän näki Sannan nostavan kättään hyvästiksi.

Turning once more to look, he saw Sanna raising her hand in farewell.

Kun lentokone nousi taivaalle, Akseli tunsi vapautta, mutta samalla helpotuksen.

As the plane took off into the sky, Akseli felt freedom, but also relief.

Hän ymmärsi nyt, että rakkaus tarkoittaa myös irti päästämistä silloin, kun se on tarpeen.

He now understood that love also means letting go when necessary.

Ja niin, Sanna jäi Suomeen, varmana päätöksestään.

And so, Sanna stayed in Suomi, confident in her decision.

Akseli puolestaan jatkoi matkaansa, tietäen, että heidän siteensä pysyy vahvana maiden välimatkasta huolimatta.

Akseli, meanwhile, continued his journey, knowing that their bond would remain strong despite the distance between their countries.

Jääkylmännä talvituuli kantoi mukanaan viestin: Uuden alun tekonä on aina tässä ja nyt, kunhan uskallamme kuunnella sydäntämme.

The icy winter wind carried a message: The moment for a new beginning is always here and now, as long as we dare to listen to our hearts.