Syyskuun kirkas aamu valaisi kukkafarmia, kun luokka astui ulos bussista.

The clear September morning illuminated the flower farm as the class stepped off the bus.

Janne katseli ympärilleen, tuoksu täytti ilman: tulppaanit, auringonkukat ja miljoona muuta väriä keinui hiljaa syksyn tuulessa.

Janne looked around, the scent filled the air: tulips, sunflowers, and a million other colors swayed gently in the autumn breeze.

Janne piti näkemästään, mutta ei osannut sanoa mitään.

Janne liked what he saw, but he couldn’t find the words to say anything.

Liisa, luokan innostavin oppilas, johti ryhmää eteenpäin.

Liisa, the class's most enthusiastic student, led the group forward.

Hän nauroi ja kutsui kaikkia mukaan yhteisiin peleihin.

She laughed and invited everyone to join in common games.

Janne kuitenkin pysyi takana, hieman syrjässä.

However, Janne stayed in the back, a little on the sidelines.

Janne huomasi Katrin seisovan lähellä, yhtä hiljaisena kuin hän itse.

Janne noticed Katri standing nearby, as quiet as he was.

Katri oli uusi oppilas.

Katri was a new student.

Hän oli ujo ja hieman eksyksissä tämän energisen ryhmän keskellä.

She was shy and a bit lost in the middle of this energetic group.

Janne mietti hetken; hän halusi puhua Katrille, mutta ujous pidätti häntä.

Janne thought for a moment; he wanted to talk to Katri, but shyness held him back.

Farmilla oppilaat saivat mahdollisuuden istuttaa kukkia.

At the farm, the students got the chance to plant flowers.

Janne tiesi, että tämä oli hänen mahdollisuutensa.

Janne knew this was his opportunity.

Hän keräsi rohkeutensa, otti varovasti askeleita Katrin luokse ja ehdotti: "Haluaisitko istuttaa kukkia kanssani?"

He gathered his courage, took careful steps towards Katri, and suggested, “Would you like to plant flowers with me?”

Katri katsoi ylös yllättyneenä.

Katri looked up, surprised.

Hetken hiljaisuuden jälkeen hän hymyili ujosti ja nyökkäsi.

After a moment of silence, she smiled shyly and nodded.

He valitsivat paikan, jossa auringonvaloa riitti ja maa oli pehmeää.

They chose a spot where there was plenty of sunlight and the soil was soft.

He alkoivat työskennellä yhdessä.

They started to work together.

Janne kertoi tarinoita kukkien erikoisista nimistä, ja pian Katri alkoi nauraa.

Janne told stories about the unusual names of the flowers, and soon Katri began to laugh.

Keltainen lehti leijaili heidän jalkojensa juureen, ja se näytti juuri siltä, miltä uusi ystävyys tuntui: tuoreelta ja kauniilta.

A yellow leaf floated to their feet, looking just like the feeling of new friendship: fresh and beautiful.

"Me teemme hyvää työtä", Janne totesi lopulta.

“We’re doing good work,” Janne finally remarked.

He molemmat katsoivat valmiita rivejä tulppaaneja, jotka seisoivat ylpeinä maassa.

They both looked at the completed rows of tulips, standing proud in the ground.

Kun päivä farmilla päättyi, Janne tunsi, ettei hän ollut enää pelkästään ryhmän varjo.

When the day at the farm ended, Janne felt that he was no longer just a shadow in the group.

Hän oli löytänyt jonkun, jonka kanssa jakaa hetkiä ja nauraa pienille asioille.

He had found someone with whom to share moments and laugh at little things.

Bussiin palatessaan Janne käveli Katrin vieressä.

Walking back to the bus, Janne walked next to Katri.

Hän tunsi itsensä rohkeaksi.

He felt brave.

Uusi ystävyys oli alkanut, ja hän oli iloinen siitä.

A new friendship had begun, and he was happy about it.

Tämän kouluretken jälkeen Janne tiesi, että joskus pieni askel pois varjoista voi tuoda suuria muutoksia ja uusia ystäviä.

After this school trip, Janne knew that sometimes a small step out of the shadows can bring big changes and new friends.

Hän hymyili itselleen ja katsoi, kuinka farmi jäi taakse, värit tanssien syystuulessa.

He smiled to himself and watched as the farm was left behind, the colors dancing in the autumn wind.