Ilta pimenee Helsingin maanalaiseen metroasemaan, jossa ihmiset kiirehtivät kotiin.

Night falls on the underground metro station in Helsinki, where people hurry home.

Valojen kulta hohtaa asemalla, ja ulkona syksyn lehdet loistavat punaisina ja kultaisina.

The station glows with golden lights, and outside, the autumn leaves shine red and gold.

Eero seisoo laiturilla, hartiat notkolla ja ajatukset raskaina.

Eero stands on the platform, shoulders slumped and thoughts heavy.

Hän on yliopiston arkkitehtuuriopiskelija ja tuntee itsensä usein uupuneeksi.

He is an architecture student at the university and often feels exhausted.

"Hei Eero!"

"Hey Eero!"

Anni huudahtaa pirteästi hänen vierestään.

Anni exclaims cheerfully next to him.

He ovat tunteneet toisensa lapsuudesta saakka, ja Eero arvostaa Annin iloista olemusta.

They have known each other since childhood, and Eero appreciates Anni's cheerful nature.

Hän auttaa Eeroa unohtamaan huolet edes hetkeksi.

She helps Eero forget his worries, even if just for a moment.

"Hei Anni," Eero vastaa, katsoen ystäväänsä väsyneillä silmillä.

"Hi Anni," Eero replies, looking at his friend with tired eyes.

"Mikä painaa mieltäsi?"

"What's bothering you?"

Anni kysyy.

Anni asks.

Hän näkee, että Eero on uuvuksissa.

She can see that Eero is worn out.

"Että metro on myöhässä.

"That the metro is delayed.

Minun täytyy päästä kotiin ja jatkaa arkkitehtuuriprojektiani."

I need to get home and continue my architecture project."

Anni nyökkää ymmärtäväisesti.

Anni nods understandingly.

"Ymmärrän.

"I understand.

Mutta tiedätkö mitä?

But you know what?

Joskus tauot auttavat sinua työssä eteenpäin."

Sometimes breaks help you move forward with your work."

Eero huokaa ja katsoo metroasemaa, kun ihmiset virtaavat laiturilla.

Eero sighs and looks around the metro station as people flow onto the platform.

"Kunpa taukoja olisi enemmän."

"I wish there were more breaks."

"Ne voivat olla pieniä.

"They can be small.

Kuten tämä keskustelu," Anni ehdottaa.

Like this conversation," Anni suggests.

"Puhutaan jostain mukavasta paikasta Helsingissä.

"Let's talk about somewhere nice in Helsinki.

Muistatko sen syksyisen kävelymme Kalliossa?"

Do you remember our autumn walk in Kallio?"

Eero hymyilee heikosti muistellessaan kauniita, punasävyisiä katuja.

Eero smiles weakly as he recalls the beautiful, red-hued streets.

"Muistan.

"I remember.

Se oli rentouttavaa."

It was relaxing."

He jatkavat keskustelua syksyn väreistä ja Helsingin kauniista paikoista.

They continue their conversation about the autumn colors and beautiful places in Helsinki.

Eero huomaa, että vaikka metro on edelleen myöhässä, hänen mielensä on kevyempi.

Eero notices that although the metro is still delayed, his mind feels lighter.

Lopulta metro tulee.

Finally, the metro arrives.

Eero ja Anni astuvat sisään vaunuun.

Eero and Anni step inside the carriage.

Eero tuntee kuinka päivän stressi on hiukan hävinnyt keskustelun aikana.

Eero feels how the day's stress has slightly faded during their conversation.

Kotona, Eero avaa tietokoneen mutta tällä kertaa hymyssä suin.

At home, Eero opens his computer, but this time with a smile.

Hän päättää suunnitella aikataulun, johon sisältyy lyhyitä taukoja.

He decides to plan a schedule that includes short breaks.

Anni oli oikeassa – pienet hengähdystauot antavat uutta energiaa.

Anni was right—small pauses provide new energy.

Illan pimetessä ja syystuulen puhallellessa ikkunoihin, Eero työskentelee rauhallisena.

As night darkens and the autumn wind blows against the windows, Eero works calmly.

Hän tuntee, että pystyy saavuttamaan tasapainon työn ja rentoutumisen välillä.

He feels he can achieve a balance between work and relaxation.

Tänä yönä unikeiju vie hänet tasaiseen, syvään uneen.

Tonight, the sandman will take him into a steady, deep sleep.