Äänetön lumi peitti Lapin maan.

Silent snow covered the land of Lappi.

Kaikkialla näkyi vain valkoista, ja hengitys muuttui höyryksi kylmässä ilmassa.

Everywhere there was only white to be seen, and breath turned to steam in the cold air.

Oli joulunalusaika, ja taivaalla leijailivat pastelliväriset revontulet.

It was the time before Christmas, and pastel-colored northern lights floated in the sky.

Eero seisoi nuotion ääressä ja katseli asiakkaita, jotka ihastelivat taivaan värejä.

Eero stood by the fire and watched the customers who were admiring the sky's colors.

Hänen sisällään kipinöi, mutta sanat jäivät kurkkuun.

Inside him, there was a spark, but the words were stuck in his throat.

Liisa astui hänen viereensä, posket punaisina kylmästä.

Liisa stepped next to him, her cheeks red from the cold.

"Onpa kaunista, eikö?"

"Isn't it beautiful?"

hän sanoi hymyillen.

she said, smiling.

Eero nyökkäsi hiljaa.

Eero nodded quietly.

Hän tiesi, että Liisan ilo tarttui muihinkin.

He knew that Liisa's joy spread to others.

Hän oli uusi opas, mutta teki työtään innolla ja rakasti jokaista hetkeä.

She was a new guide, but she worked eagerly and loved every moment.

"Eero, mitä luonto merkitsee sinulle?"

"Eero, what does nature mean to you?"

Liisa kysyi odottavasti.

Liisa asked expectantly.

Eero mietti hetken.

Eero thought for a moment.

"Luonto on rauhaa.

"Nature is peace.

Se kertoo meille tarinoita, jos osaamme kuunnella."

It tells us stories if we know how to listen."

Pian asiakasryhmät lähtivät takaisin autoille, mutta Eero huomasi tilaisuuden.

Soon the groups of customers headed back to the cars, but Eero saw an opportunity.

"Haluaisitko nähdä erityisen paikan?"

"Would you like to see a special place?"

hän kysyi varovasti.

he asked cautiously.

Liisan silmät syttyivät.

Liisa's eyes lit up.

"Ehdottomasti!"

"Absolutely!"

He lähtivät hiljaa kävelemään syvemmälle metsään.

They started walking quietly deeper into the forest.

Lumen rasittamat puut kuiskivat jännittäviä tarinoita, ja revontulet tanssivat yläpuolella.

The snow-laden trees whispered exciting stories, and the northern lights danced above.

Eero johti Liisan kukkulalle, josta avautui näkymä yli talvisen maiseman.

Eero led Liisa to a hill from which a view over the winter landscape unfolded.

"Eero, kiitos kun toit minut tänne," Liisa sanoi ja katsoi häntä lämpimästi.

"Eero, thank you for bringing me here," Liisa said, looking at him warmly.

Eero tunsi, että nyt oli hetki avata sydämensä.

Eero felt that now was the moment to open his heart.

"Liisa, rakastan tätä paikkaa.

"Liisa, I love this place.

Ja haluaisin jakaa sen jonkun erityisen kanssa."

And I would like to share it with someone special."

Hiljaisuus laskeutui heidän ylleen.

Silence fell over them.

Liisa katsoi häntä tarkasti.

Liisa looked at him intently.

"Minäkin etsin jotain.

"I am also looking for something.

Seikkailua, jännitystä, mutta myös yhteyttä.

Adventure, excitement, but also connection.

Kiitos, että uskalsit kertoa," hän vastasi pehmeästi.

Thank you for daring to tell," she replied softly.

He istuivat yhdessä kankaalle ja katsoivat revontulten ilotulitusta taivaalla.

They sat together on the hill and watched the northern lights' fireworks in the sky.

Sitä hetkeä molemmat olivat odottaneet, vaikkeivät olleet sitä tienneet.

It was a moment both had been waiting for, even if they hadn't realized it.

Talvinen yö oli kaunis heidän ympärillään, ja Liisa tunsi, että oli löytänyt paikan – ja henkilön – jonka kanssa jakaa unelmiaan.

The winter night was beautiful around them, and Liisa felt she had found a place—and a person—with whom to share her dreams.

Eero hymyili, ja he antoivat revontulien tarinoida puolestaan.

Eero smiled, and they let the northern lights tell their story for them.

Heidän välilleen oli syntynyt uusi alku, ja se oli kaunis kuin pohjoisen taivas.

A new beginning had formed between them, as beautiful as the northern sky.