Kaasu kiertyi ilmassa, kun Aino avasi saunan oven.

The steam swirled in the air as Aino opened the sauna door.

Sen lämpö heikotti heti syksyn kylmän tuntua.

Its warmth immediately weakened the chill of autumn.

Eero ja Sanna seurasivat hiljaa hänen perässään, kantaen pestyjä löylykiuluja.

Eero and Sanna quietly followed behind her, carrying washed sauna water buckets.

Saunan edessä aukeni jäätynyt järvi, ylettyen horisonttiin.

In front of the sauna spread a frozen lake, extending to the horizon.

Syksyn ruska leijui kaikkialla ympärillä, puiden lehdet värjättynä punaiseksi ja kultaiseksi.

Autumn's colors floated everywhere around, with the leaves of the trees dyed red and golden.

Kun löylylasit alkoivat höyrystyä, Aino katsoi sisaruksiaan, jotka istuivat vastapäätä puupenkillä.

As the sauna glasses began to fog up, Aino looked at her siblings, sitting opposite on the wooden bench.

"Meidän pitää puhua," hän aloitti, asettaen kädet polvilleen.

"We need to talk," she began, placing her hands on her knees.

Hän ei halunnut enää vältellä aiheen nostamista esille.

She no longer wanted to avoid bringing up the subject.

Eero katsoi ulos ikkunasta.

Eero looked out the window.

Hän pelkäsi, että tämä tapaaminen olisi jälleen Aino yrittämä paikkailla rikkinäistä kotia.

He feared this meeting would once again be Aino trying to patch up a broken home.

"Mistä me oikein puhumme?" hän kysyi kuivasti, mutta sisällään kyti levottomuus.

"What exactly are we talking about?" he asked dryly, though an unease simmered inside him.

Sanna yritti hymyillä, toivoen pehmentävänsä ilmapiiriä.

Sanna tried to smile, hoping to soften the atmosphere.

"Ehkä voisimme puhua siitä, miten voisimme kaikki olla taas läheisempiä? Kokoontua joka vuosi?"

"Maybe we could talk about how we could all be closer again? Get together every year?"

Hiljaisuus levisi hetken aikaa.

Silence spread for a moment.

Aino veti syvään henkeä.

Aino took a deep breath.

Hän tiesi, että tämä hetki voisi joko antaa uudelleen voimaa tai murskata kaiken.

She knew this moment could either give strength anew or shatter everything.

"Meidän pitää antaa toisillemme mahdollisuus puhua avoimesti. Eero, mitä sinä oikeasti tunnet?"

"We need to give each other a chance to speak openly. Eero, how do you really feel?"

Eero hieraisi niskaansa.

Eero rubbed his neck.

Suuri miehen käsi vaikutti liian painavalta liikahduttuaan hermostuneesti.

The large man's hand seemed too heavy as it moved nervously.

"Minä... minä tunnen, että kaikki on muuttunut. Äidin ja isän ero... se satuttaa. Ja olen kyllästynyt teeskentelemään, että kaikki on hyvin." Hänen äänensä särkyi hiukan, mutta hän katsoi suoraan Ainoon.

"I... I feel like everything has changed. Mom's and Dad's divorce... it hurts. And I'm tired of pretending everything is fine." His voice cracked a little, but he looked directly at Aino.

Ainossa nousi halu vastata heti, puolustaa perhettään ja niiden rakkautta, mutta hän muisti äkkiä, mitä hän oli luvannut itselleen: kuuntele.

Aino felt the urge to respond immediately, to defend her family and their love, but she suddenly remembered what she had promised herself: listen.

Sanna tunsi Eeron sanat, mutta hän hymyili rohkaisevasti.

Sanna felt Eero's words, but she smiled encouragingly.

"Me kaikki tunnemme samoin. Ei tarvitse teeskennellä. Olemme kuitenkin tässä yhdessä, eikö vain?"

"We all feel the same way. There's no need to pretend. Yet we're here together, aren't we?"

Eero nyökkäsi, kertaillen Sannan sanoja mielessään.

Eero nodded, repeating Sanna's words in his mind.

Hän tunsi kuin suuri taakka olisi kaatuilemassa hartioiltaan.

He felt as if a great burden was toppling from his shoulders.

Kun pehmeä löyly täyttyi huoneen allakulmaan, kolme sisarusta istui lähekkäin.

As the gentle steam filled the corner of the room, the three siblings sat closely together.

Varovasti, mutta varmasti, he alkoivat puhua, kuunnella ja ymmärtää toisiaan.

Cautiously, but surely, they began to talk, listen, and understand each other.

Saunan lämpö ympäröi heitä kuin vanha ystävä, joka ei koskaan pettänyt.

The warmth of the sauna surrounded them like an old friend that never betrayed.

Ja kun tämän hetken viileä aamu vaihtui iltaan, he tiesivät, ettei kaikki ollut täydellistä.

And as this moment's cool morning turned to evening, they knew that not everything was perfect.

Mutta nyt he tiesivät, että yhdessä he pystyisivät selviämään.

But now they knew that together they could endure.

Yhdessä he voisivat rakentaa uutta, omaa perhettään, täynnä toivoa ja vilpitöntä rehellisyyttä.

Together, they could build anew, their own family, full of hope and sincere honesty.