Tuuli puhalsi voimakkaasti Lapin tuntureilla.

The wind blew strongly across the Lapin fells.

Ruska värjäsi maiseman kullan, purppuran ja oranssin sävyillä.

The autumn colors painted the landscape in shades of gold, purple, and orange.

Mika seisoi mietteliäänä tunturin laella.

Mika stood thoughtfully on the summit of a fell.

Hän katseli alas, missä hänen perheensä oli jo kokoontunut.

He watched down, where his family had already gathered.

Tänään oli perinteinen poroerotus, tärkeä tapahtuma joka syksy.

Today was the traditional reindeer separation, an important event every autumn.

Mika oli hiljainen, mutta päätöksensä tehnyt.

Mika was quiet but had made his decision.

Hän halusi osoittaa olevansa valmis johtamaan porojen erottelua.

He wanted to show that he was ready to lead the reindeer separation.

Hänen vanhempi veljensä, Tuomas, oli aina ollut perheen luotetuin poromies.

His older brother, Tuomas, had always been the most trusted reindeer man in the family.

Tuomaksella oli tapana ajatella, ettei Mika ollut vielä valmis.

Tuomas tended to think that Mika wasn't ready yet.

"Minä voin hoitaa tämän", Mika vakuutti itselleen, vaikka hänen sisällään oli epävarmuus.

"I can handle this," Mika assured himself, even though there was uncertainty inside him.

Kun Mika saapui alas laaksoon, hän näki kuinka perhe valmistautui.

When Mika arrived down in the valley, he saw how the family was preparing.

Nuotio roihusi lämpimänä, ja ilma tuoksui savulta.

The campfire blazed warmly, and the air smelled of smoke.

Anni, heidän serkkunsa, hymyili kannustavasti.

Anni, their cousin, smiled encouragingly.

"Tänään on sinun päiväsi, Mika", hän sanoi hiljaa.

"Today is your day, Mika," she said quietly.

Poroerotuksessa kaikki sujui aluksi hyvin.

Initially, everything went well during the reindeer separation.

Mika seurasi veljensä ohjeita ja työskenteli lujasti.

Mika followed his brother's instructions and worked hard.

Mutta pian taivas tummeni ja alkoi sataa.

But soon the sky darkened, and it began to rain.

Myrskypilvet nousivat horisontista, uhkaavan nopeasti.

Storm clouds rose from the horizon, threateningly fast.

"Mika, tätä emme voi hallita!"

"Mika, we can't control this!"

Tuomas huusi ylitse tuulen.

Tuomas shouted over the wind.

Mika ei luovuttanut.

Mika didn't give up.

Hän vilkuili ympärilleen ja ajatteli nopeasti.

He glanced around and thought quickly.

"Meidän täytyy viedä porot metsän suojaan", hän päätti rohkeasti.

"We need to take the reindeer to the shelter of the forest," he decided bravely.

Hän ohjasi porot kohti lähintä metsärinnettä.

He directed the reindeer towards the nearest forest slope.

Sade hakkasi maata, mutta Mika ei antanut periksi.

The rain pounded the ground, but Mika didn't give in.

Hän opasti porot metsän turviin, yksi kerrallaan, kunnes viimeinenkin oli turvassa.

He guided the reindeer to the safety of the forest, one by one, until the last one was safe.

Kun myrsky laantui, Mika astui ulos metsän suojasta.

When the storm subsided, Mika stepped out of the forest's shelter.

Hän oli märkä, mutta tyytyväinen.

He was wet but satisfied.

Hänen taktiikkansa oli toiminut.

His strategy had worked.

Tuomas lähestyi Mikaa.

Tuomas approached Mika.

Vaikka hän oli aluksi epäileväinen, hänen katseensa oli muuttunut.

Although he was initially skeptical, his expression had changed.

"Hyvin tehty, veli", Tuomas sanoi ja taputti Mikaa olalle.

"Well done, brother," Tuomas said and patted Mika on the shoulder.

Anni tuli viereen ja nyökkäsi.

Anni came over and nodded.

"Sinä teit meistä kaikista ylpeitä", hän vakuutti hymyillen.

"You made us all proud," she assured with a smile.

Mika tunsi sisällään uudenlaista rauhaa.

Mika felt a new kind of peace inside.

Hän oli loppujen lopuksi onnistunut.

In the end, he had succeeded.

Ei vain pelastanut porot myrskyltä, vaan myös saanut perheensä tunnustuksen.

Not only had he saved the reindeer from the storm, but he had also earned his family's recognition.

Hän katsoi laajaan tundra-maisemaan ja tunsi olevansa valmis tulevaan talveen.

He looked over the vast tundra landscape and felt ready for the coming winter.

Tästä päivästä eteenpäin hän tiesi olevansa yhtäläinen perheensä piirissä.

From this day forward, he knew he was an equal within his family.