Helsingin julkisen lukion käytävät ovat täynnä elämää.

The hallways of a Helsinki public high school are full of life.

Oppilaat siirtyvät luokasta toiseen, repuistaan hölskyen.

Students move from one classroom to another, their backpacks bouncing.

Syksyn tuuli puhaltaa lehtiä ympäri koulun pihaa.

The autumn wind blows leaves around the school's yard.

Vesi ropisee ikkunoihin, muistuttaen sateen saapumisesta.

Water taps against the windows, reminding of the coming rain.

Lauri on aina pitänyt asioiden hallinnasta.

Lauri has always liked to have things under control.

Hän ei pidä yllätyksistä.

He doesn't like surprises.

Tänä aamuna hän näki vanhempansa sanomalehden äärellä ja ehti bussin juuri ajoissa.

This morning, he saw his parents at the breakfast table and just managed to catch the bus on time.

Kaikki sujui hyvin, kunnes...

Everything was going well, until...

Kesken päivän, kiihkeä hälytysääni katkesi kaiuttimista.

In the middle of the day, a frantic alarm blared from the speakers.

"Opiskelija on loukkaantunut", kaiuttimista kuului.

"A student has been injured," the speakers announced.

Hetki pysähtyi.

Time seemed to stop.

Laurin ei tarvinnut kauan miettiä.

Lauri didn't need to think long.

Hänen sydämensä jyskytti, mutta hän tiesi, mitä tehdä.

His heart pounded, but he knew what to do.

Hänen paras ystävänsä, Riikka, oli kuitenkin jo ehtinyt lähteä juoksuun.

However, his best friend, Riikka, had already started running.

Riikka pelkäsi vähemmän ja toimi aina vaiston varassa.

Riikka was less afraid and always acted on instinct.

Lauri voihkaisi ja lähti hänen peräänsä.

Lauri groaned and followed after her.

He juoksivat pitkin kapeaa käytävää.

They ran down the narrow hallway.

Luokasta tulevat tuijottivat ulos.

Those coming from the classrooms stared out.

He pysähtyivät aulaa kohti.

They stopped towards the lobby.

Siellä, suoraan heidän edessään, makasi opiskelija lattialla.

There, directly in front of them, a student lay on the floor.

"Lauri, anna minun!"

"Lauri, let me!"

Riikka huusi.

Riikka shouted.

"Soitan ambulanssin."

"I'll call an ambulance."

Lauri epäröi.

Lauri hesitated.

Hänessä oli pelko.

He was afraid.

Mitä jos he tekevät väärin?

What if they did something wrong?

Mutta Riikan päättäväisyys tarttui.

But Riikka's determination was contagious.

Lauri avasi puhelimen ja varmisti, että apua oli tulossa.

Lauri opened his phone and ensured that help was on the way.

Hän hengitti syvään.

He took a deep breath.

"Tässä voi mennä hetki", hän sanoi.

"This might take a moment," he said.

Riikka laskeutui opiskelijan viereen ja puhui rauhoittavasti.

Riikka knelt next to the student and spoke soothingly.

Pian opettaja juoksi luokalle.

Soon a teacher ran to the classroom.

Tilanne alkoi rauhoittua.

The situation began to calm down.

Kun ambulanssi saapui ja opiskelija vietiin hoitoon, Lauri ja Riikka seisoivat yhdessä käytävän laidalla.

When the ambulance arrived and the student was taken for treatment, Lauri and Riikka stood together at the edge of the hallway.

Riikka käänsi katseensa Lauriin.

Riikka turned her gaze to Lauri.

"Hyvin toimittu", hän sanoi hymyillen.

"Well done," she said with a smile.

Lauri hymyili ja tajusi oppineensa tärkeän asian.

Lauri smiled and realized he had learned an important lesson.

Vaikka kohtasi pelkonsa, hän luotti ystäväänsä.

Even though he faced his fears, he trusted his friend.

Nyt hän ymmärsi, miten tärkeää oli tehdä yhteistyötä, sopeutua tilanteisiin ja joskus vain luottaa toisen vaistoon.

Now he understood how crucial it was to work together, adapt to situations, and sometimes just trust another's instinct.

Syksyn lehtiä pyyhkiytyi edelleen käytävän ikkunaa vasten, mutta sisällä Lauri tunsi itsensä rohkeammaksi kuin koskaan.

Autumn leaves still brushed against the hallway window, but inside Lauri felt braver than ever.