Syksy oli saapunut suomalaiseen lukioon.

Autumn had arrived at a Finnish high school.

Lehdet värjäytyivät kauniisti keltaisiksi ja punaisiksi, ja oppilaat kiirehtivät luokasta toiseen jännittäen syksyn suurta juhlaa.

The leaves turned beautifully yellow and red, and the students hurried from class to class, excited for the great fall celebration.

Koulun pihamaa tuoksui syksyiseltä viileydeltä, ja kaikkialla leijui odotus.

The schoolyard smelled of autumn's coolness, and anticipation floated everywhere.

Eeli oli oppilas, joka rakasti arvoituksia.

Eeli was a student who loved riddles.

Hän huomasi, että koulun historian palkinto oli kadonnut juuri ennen juhlaa, ja se vaivasi häntä.

He noticed that the school's history award had disappeared right before the celebration, and it bothered him.

Eeli päätti ryhtyä selvittämään mysteeriä.

Eeli decided to start unraveling the mystery.

Hänen ystävänsä Veera oli innokas auttamaan.

His friend Veera was eager to help.

Veeralla oli vilkas mielikuvitus ja taiteellinen silmä, joka saattoi nähdä asioita eri tavalla.

Veera had a vivid imagination and an artistic eye, which could see things differently.

"Kai meidän pitää selvittää tämä itse", Eeli sanoi Veeralle koulun käytävällä, jonka ikkuinoista näkyi syyssateen kastelema maisema.

"I guess we have to solve this ourselves," Eeli said to Veera in the school hallway, where the view from the windows showed a landscape drenched by autumn rain.

"Niinpä.

"Indeed.

Aloitetaan taidehuoneesta", Veera ehdotti.

Let's start from the art room," Veera suggested.

He tutkivat kaikenlaista: vanhoja koulupapereita, puhuttelivat oppilaita, ja katselivat ympärilleen, toivoen löytävänsä vihjeitä.

They examined all sorts of things: old school papers, talked to students, and looked around, hoping to find clues.

Lopulta heidän polkunsa johti heidät koulun talonmiehen, Joonaksen, luo.

Finally, their path led them to Joonas, the school's janitor.

Joonaksen tiedettiin olevan hieman kärttyinen, mutta Eeli ja Veera tiesivät, että heidän täytyi kysyä häneltä.

Joonas was known to be a bit grumpy, but Eeli and Veera knew they had to ask him.

He löysivät Joonaksen koulun kellarista, pölyisestä huoneesta, jonne oli kerätty kaikenlaista vanhaa tavaraa.

They found Joonas in the school basement, in a dusty room filled with all sorts of old stuff.

Eeli ja Veera hengittivät syvään ja astuivat sisään.

Eeli and Veera took a deep breath and stepped in.

"Joonas", Eeli aloitti varovasti, "tiedätkö mitään kadonneesta historian palkinnosta?"

"Joonas," Eeli began cautiously, "do you know anything about the missing history award?"

Joonas katsoi heitä hetken ja huokaisi sitten syvään.

Joonas looked at them for a moment and then sighed deeply.

"Otin sen puhdistettavaksi.

"I took it to clean.

Siinä oli halkeama, ja halusin korjata sen ennen juhlaa.

It had a crack, and I wanted to fix it before the celebration.

En ole palauttanut sitä vielä, koska halusin pitää sen turvassa, kun kaikki on niin kiireistä."

I haven't returned it yet because I wanted to keep it safe while everything is so hectic."

Eeli ja Veera huokaisivat helpotuksesta.

Eeli and Veera sighed with relief.

He kiittivät Joonasta ja olivat iloisia, että mysteeri oli ratkennut.

They thanked Joonas and were glad that the mystery was resolved.

Eeli oppi, kuinka tärkeää on puhua avoimesti ja antaa ihmisille mahdollisuus selittää.

Eeli learned how important it is to speak openly and give people a chance to explain.

Kun ennen juhlaa koulun salin valot syttyivät ja lavasteet olivat paikoillaan, seisoi historian palkinto jälleen paikallaan.

When the lights in the school's auditorium were turned on before the celebration and the decorations were in place, the history award stood in its rightful place once again.

Eeli ja Veera hymyilivät tietäen, että heidän ystävyytensä oli vahvistunut yhteisen seikkailun ansiosta.

Eeli and Veera smiled, knowing that their friendship had been strengthened by the shared adventure.

Syksyinen juhla saattoi alkaa.

The autumn celebration could begin.