Matti seisoi hiljaa Savannahin Riverbank Parkin laidalla.

Matti stood quietly at the edge of Savannahin Riverbank Park.

Hän katsoi, kun kultaiset lehdet leijailivat alas puista.

He watched as the golden leaves drifted down from the trees.

Oli lokakuun syksy, Columbus-päivä.

It was October fall, Columbus Day.

Matti oli suomalainen vaihto-oppilas, ja tänään oli koulun retkipäivä.

Matti was a Finnish exchange student, and today was a school field trip day.

Hän tunsi pientä yksinäisyyttä, vaikka ympärillä oli paljon oppilaita.

He felt a little lonely, even though he was surrounded by many students.

Hän halusi ystävystyä mutta ei tiennyt miten.

He wanted to make friends but didn't know how.

Anna ja Kai, amerikkalaiset koulukaverit, seisoivat lähistöllä ja juttelivat keskenään.

Anna and Kai, American classmates, stood nearby, chatting with each other.

Matti kuunteli, mutta sanojen virta tuntui niin nopealta.

Matti listened, but the stream of words felt so fast.

Hän kaipasi tapaa liittyä mukaan.

He longed for a way to join in.

Sitten hän sai idean.

Then he got an idea.

Matti astui lähemmäs ja sanoi varovasti hymyillen, "Hei, haluaisitteko kuulla suomalaisen kansantarun?"

Matti stepped closer and said cautiously with a smile, "Hi, would you like to hear a Finnish folktale?"

Anna ja Kai katsoivat kiinnostuneina häntä kohti.

Anna and Kai looked at him with interest.

"Tietysti!

"Of course!

Kerro!"

Tell us!"

vastasi Anna heti, ja Kai nyökkäsi innokkaasti.

Anna replied immediately, and Kai nodded eagerly.

Matti aloitti tarinan.

Matti began the story.

"Olipa kerran sisu, rohkeus..." hän piti lyhyen tauon ja jatkoi, "ja pieni poika, joka halusi metsästää Pohjolan revontulia..." Hänen äänensä kantautui kirkkaana ja selkeänä, ja pian hänelle kerääntyi lisää kuulijoita.

"Once upon a time, there was sisu, courage..." he paused briefly and continued, "and a little boy who wanted to hunt the Northern Lights of the Pohjola..." His voice carried bright and clear, and soon more listeners gathered around him.

Kaikki istuivat nurmikolle lähelle Mattia, ja joen virtaus taustalla toi mukanaan rauhallista solinaa.

Everyone sat on the grass near Matti, and the river's flow in the background brought a peaceful murmur.

Matti kertoi tarinasta lopun - kuinka poika löysi revontulet ja toi valoisaa iloa takaisin kyläänsä.

Matti told the rest of the story - how the boy found the Northern Lights and brought bright joy back to his village.

Kun hän lopetti, Anna ja Kai katsoivat häntä yllättyneenä.

When he finished, Anna and Kai looked at him in surprise.

"It’s a beautiful story!"

"It's a beautiful story!"

sanoi Kai, ja Anna nyökkäsi hymyillen.

said Kai, and Anna nodded with a smile.

"Kertoisitko lisää Suomesta?"

"Would you tell us more about @fi(Suomi)?"

Anna kysyi.

Anna asked.

Se oli juuri se hetki, jota Matti oli kaivannut.

It was exactly the moment Matti had been longing for.

Yhteinen kiinnostus oli syntynyt.

A shared interest had been born.

Hän tunsi itsensä huomattavasti rohkeammaksi ja iloisemmaksi.

He felt significantly braver and happier.

He istuivat siinä pitkään, keskustellen suomalaisista perinteistä, juhannuksesta ja saunoista.

They sat there for a long time, discussing Finnish traditions, juhannus, and saunas.

Matti tunsi, että oli vihdoin löytänyt ystäviä, ja kielen esteet eivät enää tuntuneet niin suurilta.

Matti felt that he had finally found friends, and the language barriers didn't seem so daunting anymore.

Lopulta aurinko alkoi laskea, ja retkipäivä oli päättymässä.

Eventually, the sun began to set, and the field trip day was coming to an end.

Kun Matti käveli takaisin kouluun Annan ja Kain kanssa, hänestä tuntui, että hän oli nyt osa tätä uutta maailmaa.

As Matti walked back to school with Anna and Kai, he felt like he was now part of this new world.

Hän tunsi itsensä tervetulleeksi ja hyväksytyksi, ja tie ystävyyteen oli avattu.

He felt welcome and accepted, and the path to friendship was open.