Matti seisoi vanhan mökin edessä ja huokaisi syvään.

Matti stood in front of the old cottage and sighed deeply.

Syksy oli tuonut mukanaan kirpeän ilman ja kauniin väriloiston puihin.

Autumn had brought crisp air and beautiful colors to the trees.

Lehdet hehkuivat punaisina, oransseina ja kultaisina, ja muistuttivat häntä yhteisistä perhereissuista, jolloin kaikki oli vielä hyvin.

The leaves glowed red, orange, and gold, reminding him of the family trips when everything was still well.

Nyt oli hetki kerätä perhe yhteen ja yrittää pelastaa perheyritys.

Now was the moment to gather the family together and try to save the family business.

Kaisa ja Antti saapuivat peräkanaa, kumpikin omassa maailmassaan, mutta ärtyneinä siitä, että toisenkin oli kutsuttu paikalle.

Kaisa and Antti arrived one after the other, each in their own world, but irritated that the other had also been invited.

Matti kutsui heidät sisään.

Matti invited them inside.

Vanhassa mökissä tuoksui yhä puu ja maa, ja vanhat lisätyynyt olivat tutulla paikallaan tummalla sohvalla.

In the old cottage, the smell of wood and earth lingered, and the old throw pillows were in their familiar place on the dark sofa.

Kaikki tekivät paikoillaan epämukavia liikkeitä, mutta kun Matti aloitti puheen, vaiteliaisuus laskeutui.

Everyone shifted uncomfortably, but when Matti began to speak, silence fell.

"Haluamme kaikki tätä yritystä," Matti sanoi yksinkertaisesti ja katsoi heitä suoraan silmiin.

"We all want this business," Matti said simply, looking them straight in the eyes.

Hän esitti numeroita perheyrityksen taloudellisesta tilanteesta ja kertoi vanhempiensa työstä, jonka heitä kunnioittaakseen tulisi säilyttää.

He presented the financial figures of the family business and spoke of the work of their parents, which, out of respect for them, should be preserved.

Kaisa pyöritteli kauan silmiään, mutta vihdoin nyökkäsi vaimeasti.

Kaisa rolled her eyes for a long time but finally nodded faintly.

Antti räpäytti, mutta lopulta tuijotti takaisin tiukasti.

Antti blinked but eventually stared back firmly.

"Tiedämme kaikki, ettei tämä ole vain rahasta kiinni," Matti jatkoi, ja hänen äänensä värähti.

"We all know it's not just about the money," Matti continued, his voice trembling.

"Isän ja äidin perintö on vaarassa.

"Father's and mother's legacy is at risk.

Meidän lasten on yhdistyttävä."

Us children must unite."

Kaisa ja Antti olivat hiljaa hetken, painasivat katseensa lattiaan.

Kaisa and Antti were silent for a moment, their eyes lowered to the floor.

He muistivat mökin monet kesät, naurut ja iltanuotiot.

They remembered the many summers at the cottage, the laughter and campfires.

Riidat unohtuivat hetkeksi keltaisessa hehkussa.

The arguments were forgotten for a moment in the golden glow.

"Ehkä meidän kannattaisi yrittää", Kaisa sanoi lopulta.

"Maybe we should try," Kaisa finally said.

"Yritys on tärkeä.

"The business is important.

Me olemme tärkeitä."

We are important."

Antti nyökkäsi.

Antti nodded.

"Okei, mutta meidän täytyy keskustella enemmän.

"Okay, but we need to talk more.

Luottamus on rakennettava uudelleen."

Trust needs to be rebuilt."

Kaikkien kolmen hartiat tuntuivat kevenevän.

All three felt their shoulders lighten.

He nyökkäsivät yhteen ääneen, ja Matti hymyili huojentuneena.

They nodded in unison, and Matti smiled with relief.

Heidän yhteistyönsä kaipasi työtä, mutta nyt he tiesivät, että se oli mahdollista.

Their cooperation needed work, but now they knew it was possible.

Sisarukset istuivat vielä hetken syöden pöydälle kaatamiaan omenoita, muistellen menneitä ja katsellen, kuinka syksyn viileä tuuli vei lehdet mukanaan.

The siblings sat for a while longer, eating the apples they had poured out onto the table, reminiscing about the past and watching as the cool autumn wind swept the leaves away.

He olivat jälleen löytämässä yhteyden, mikä oli tärkeintä.

They were finding a connection again, which was most important.

Ilta hämärtyi, mutta toivo ei enää kariutunut.

Evening fell, but hope no longer faltered.

He nyökkäsivät toisilleen ja tiesivät, että yhteistyö jatkuisi.

They nodded to each other and knew that the collaboration would continue.

Välit korjautuivat, ja perheellä oli uusi mahdollisuus edessään.

The bonds were mending, and the family had a new opportunity ahead.