Syksyinen Saimaa oli kaunis kuin uni.

The autumnal Saimaa was as beautiful as a dream.

Rannalla värjäytyneet lehdet tanssivat hiljaa tuulen mukana.

On the shore, the colorful leaves danced quietly with the wind.

Taustalla kuului hiljainen veden liplatus.

In the background, the quiet lapping of the water could be heard.

Tämä oli paikka, jossa Aino halusi järjestää perheen kokoontumisen.

This was the place where Aino wanted to arrange the family gathering.

Aino istui vanhan kuistin rappusilla miettien, miten saisi Eeron jäämään.

Aino sat on the steps of the old porch, thinking about how to persuade Eero to stay.

Eero oli aina ollut seikkailija.

Eero had always been an adventurer.

Eero rakasti vapautta ja halusi muuttaa maailmalle.

Eero loved freedom and wanted to move abroad.

Aino pelkäsi, että matka veisi heidät erilleen.

Aino feared that the journey would separate them.

Leena tuli Ainon viereen ja istuutui.

Leena came next to Aino and sat down.

"Kaikki meni hyvin tähän asti", Leena sanoi ja tarjosi Ainolle teekuppia.

"Everything has gone well so far," Leena said, offering Aino a cup of tea.

"Mutta Eero...

"But Eero...

Hän kertoo tänään päätöksestään."

He's going to announce his decision today."

Aino nyökkäsi.

Aino nodded.

"Pelkään, että hän lähtee."

"I'm afraid he'll leave."

Leena hymyili.

Leena smiled.

"Meidän täytyy puhua hänen kanssaan.

"We have to talk with him.

Usko minua, kaikki järjestyy."

Believe me, everything will work out."

Kun ilta saapui, perhe käveli järven rannalle.

As evening fell, the family walked to the lake's shore.

Sytytettiin tuli.

A fire was lit.

Sen lämpö tuntui mukavalta viileässä ilmassa.

Its warmth felt pleasant in the cool air.

Eero katsoi tulta mietteliäänä.

Eero looked at the fire thoughtfully.

"Olen päättänyt, että muutan ulkomaille."

"I've decided that I'm moving abroad."

Hän katsoi Ainoon ja Leenaan.

He looked at Aino and Leena.

"Haluan nähdä maailmaa."

"I want to see the world."

Aino tunsi sydämensä puristuvan.

Aino felt her heart constrict.

Hän ajatteli kaikkia muistoja ja hetkiä, jotka voisivat jäädä kokematta.

She thought of all the memories and moments that might go unexperienced.

"Eero, tärkeintä on, että olet onnellinen, mutta muista aina perheesi", Aino sanoi lopulta.

"Eero, the most important thing is that you are happy, but always remember your family," Aino finally said.

Leena nyökkäsi.

Leena nodded.

"Olemme aina täällä, odotamme sinua kotiin."

"We'll always be here, waiting for your return."

Eero katsoi heitä ja hymyili.

Eero looked at them and smiled.

"Tiedän.

"I know.

Te olette minulle tärkeitä."

You are important to me."

Vaikka ilta oli täynnä tunnekuohuja, he ymmärsivät toisiaan.

Although the evening was full of emotions, they understood each other.

Rantanuotion hiipuessa Aino tunsi rauhaa.

As the bonfire by the shore dimmed, Aino felt peace.

Hän oppi, ettei välimatka voisi koskaan katkaista heidän siteitään.

She learned that distance could never break their bonds.

Saimaa heijasti taivaan tähtiä, aivan kuten perheside heijasti Ainon, Eeron ja Leenan sydämiä.

Saimaa reflected the stars in the sky, just like the family bond reflected in Aino's, Eero's, and Leena's hearts.

He olivat yhdessä, vaikka Eero lähtisi kauas.

They were together, even if Eero would go far away.

Tässä hetkessä he ymmärsivät, että perheen voima on rakkaudessa eikä etäisyydessä.

In this moment, they understood that the strength of family lies in love, not distance.