Helsingin yliopiston asuntolassa oli kiireinen syysilta.

It was a busy autumn evening in the dormitory of Helsingin yliopiston.

Yhtäkkiä pimeys nielee koko rakennuksen.

Suddenly, darkness engulfed the entire building.

Juuri alkanut syysmyrsky toi mukanaan yllätyslumen ja lumimyrskyn mukana tuli sähkökatkos.

An autumn storm that had just begun brought with it surprise snow, and with the snowstorm came a power outage.

Nuoret opiskelijat jäivät ilman sähköä.

The young students were left without electricity.

Eero istui asuntolan yhteisessä huoneessa.

Eero sat in the common room of the dormitory.

Hän kuunteli tuulen ulvontaa ja katseli kavereitaan, jotka yrittivät keksiä tekemistä ilman elektroniikkaa.

He listened to the howling wind and watched his friends, who were trying to find something to do without electronics.

Lumi, Eeron kaveri, haki kynttilöitä ja sytytti niitä pöydälle.

Lumi, Eero’s friend, fetched candles and lit them on the table.

Keltaiset liekit loivat huoneeseen kauniin valon.

The yellow flames cast a beautiful light in the room.

Huone täyttyi hiljalleen puheensorinasta.

The room gradually filled with chatter.

Kaisa, viereisestä huoneesta, keskusteli Lumin kanssa.

Kaisa, from the neighboring room, was talking with Lumi.

He puhuivat säästä ja siitä, kuinka kömpelöltä tuntui talvitakin kaivaminen esiin jo syyskuussa.

They discussed the weather and how awkward it felt to dig out a winter coat in September.

"Ilmastomuutos tekee omiaan," Lumi huokaisi.

"Climate change is doing its thing," Lumi sighed.

Eero näki tilaisuuden.

Eero saw an opportunity.

"Tämä myrsky on varoitus," hän aloitti.

"This storm is a warning," he began.

Hänen äänensä oli toiveikas mutta samalla huolestunut.

His voice was hopeful but at the same time worried.

"Meidän täytyy tehdä jotain ilmastonmuutoksen eteen."

"We have to do something about climate change."

Muut kuuntelivat puolihuolimattomasti.

The others listened half-heartedly.

Monet olivat tottuneet ajattelemaan ongelmaa jonkun muun murheena.

Many had accustomed themselves to thinking of the problem as someone else's concern.

Eero ei silti halunnut antaa periksi.

Nonetheless, Eero did not want to give up.

"Voimme järjestää tapahtuman kampuksella.

"We can organize an event on campus.

Voimme herättää ihmisiä miettimään tulevaisuutta," Eero ehdotti.

We can get people thinking about the future," Eero suggested.

Ensimmäinen reaktio oli skeptinen.

The initial reaction was skeptical.

"Helppoa sanoa, mutta vaikea toteuttaa," yksi opiskelijoista tokaisi.

"Easy to say, but hard to do," one of the students quipped.

Mutta Eeroa ei pysäyttänyt mikään.

But nothing stopped Eero.

Hän puhui sydämensä kyllyydestä, ilmaston tilasta, mahdollisuudesta vaikuttaa ja siitä, miten jokaisen pienellä teolla voi olla suuri vaikutus.

He spoke passionately about the state of the climate, the opportunity to make a difference, and how each small action can have a large impact.

Vähitellen puhe alkoi kiinnostaa Lumi-kavereita, ja hiljalleen Kaisa alkoi kuunnella kiinnostuneemmin.

Gradually, his talk began to interest Lumi’s friends, and slowly Kaisa began to listen more attentively.

Kynttilänvalossa Eeron innostus oli tarttuvaa.

In the candlelight, Eero's enthusiasm was contagious.

Lumi nyökkäsi.

Lumi nodded.

"Olet oikeassa, Eero.

"You're right, Eero.

Meidän pitää yrittää.

We need to try.

Autan sinua tässä," hän sanoi lopulta.

I'll help you with this," she finally said.

Kaisakin tuli mukaan.

Kaisa joined in too.

Huoneen ilmapiiri muuttui skeptisestä innostuneeksi.

The atmosphere in the room changed from skeptical to enthusiastic.

Kun sähkö palasi, innostus ei kadonnut.

When the electricity returned, the enthusiasm did not fade.

Lumi ja Eero organisoivat yhdessä tempauksen.

Lumi and Eero organized an action together.

Suunnitelma oli alkanut, ja pian kampuksella pidettiin ilmastotietoisuuden päivä.

The plan had started, and soon a climate awareness day was held on campus.

Eero oli muuttunut; epävarma opiskelija oli kasvanut johtajaksi, inspiroimassa muitakin.

Eero had transformed; the uncertain student had grown into a leader, inspiring others.

Pimeä ilta asuntolan huoneessa oli ollut alkusysäys jollekin suuremmalle, ja se jäi Eeron sydämeen muistutuksena siitä, miten pimeydessä voi syttyä toivo.

The dark evening in the dorm room had been the starting point for something greater, and it remained in Eero's heart as a reminder that hope can light up in the darkness.