Helsingin Keskuspuisto kylpee kesäauringossa.

Helsinki Central Park bathes in the summer sun.

Puut tanssivat kevyessä tuulessa, ja juoksijat sekä pyöräilijät liikkuvat kiireettä pitkin polkuja.

The trees dance in the light breeze, and joggers as well as cyclists move unhurriedly along the paths.

Vihreys on vehreää ja elämää täynnä.

The greenery is lush and full of life.

Kävelytielle, jossa koivu ja mänty piilottelevat, saapuu Aino.

Onto the walking path, where birch and pine play hide and seek, comes Aino.

Aino rakastaa juoksemista.

Aino loves running.

Hänellä on tapana nauttia puiston rauhasta joka aamu.

She has a habit of enjoying the park's tranquility every morning.

Tänään on tavallinen aamu, kunnes hän huomaa jotain poikkeavaa.

Today is an ordinary morning until she notices something unusual.

Kasper, toinen juoksija, makaa polun reunassa.

Kasper, another runner, lies at the edge of the path.

Hänen kasvonsa ovat kalpeat, ja hänen hengityksensä on nopeaa ja pinnallista.

His face is pale, and his breathing is rapid and shallow.

Aino huomaa heti, että jokin on vialla.

Aino immediately notices that something is wrong.

Ainon sydän alkaa käydä nopeammin.

Aino's heart starts to beat faster.

Hän on suorittanut ensiapukurssin, mutta todellisessa tilanteessa toimiminen tuntuu pelottavalta.

She has completed a first aid course, but acting in a real situation feels frightening.

Hän hengittää syvään rauhoittuakseen ja lähestyy Kasperia.

She breathes deeply to calm herself and approaches Kasper.

"Kasper, voitko kuulla minua?"

"Kasper, can you hear me?"

Aino kysyy varoen.

Aino asks cautiously.

Kasperin silmät aukeavat hitaasti.

Kasper's eyes open slowly.

Hän yrittää puhua, mutta sanat takertuvat kurkkuunsa.

He tries to speak, but the words catch in his throat.

Aino tietää, että Kasper on dehydroitunut.

Aino knows that Kasper is dehydrated.

Hän kaivaa vesipullonsa repusta ja nostaa varovasti Kasperin päätä.

She digs her water bottle from her backpack and carefully lifts Kasper's head.

"Juodaan vähän vettä", Aino sanoo rauhoittavasti.

"Let's drink some water," Aino says soothingly.

Kasper ottaa muutaman pienen kulauksen.

Kasper takes a few small sips.

Viileä neste tuntuu taivaalliselta hänen kuivassa kurkussaan.

The cool liquid feels heavenly in his dry throat.

Aino tarkistaa Kasperin hengityksen ja sykkeen.

Aino checks Kasper's breathing and pulse.

Hän on tehnyt tämän harjoituksissa, mutta nyt se tuntuu paljon merkityksellisemmältä.

She's done this in practice, but now it feels much more significant.

Vaikka Aino epäilee itseään, hänen tietonsa vievät häntä eteenpäin.

Even though Aino doubts herself, her knowledge leads her forward.

Hän ottaa puhelimen povitaskustaan ja soittaa hätänumeroon.

She takes her phone from her pocket and calls the emergency number.

Samaan aikaan hän pitää Kasperin hereillä.

At the same time, she keeps Kasper awake.

"Ensiapu on jo matkalla", Aino sanoo.

"Help is already on the way," Aino says.

"Keskity hengittämiseen ja pysy hereillä."

"Focus on breathing and stay awake."

Kasper nyökkää heikosti.

Kasper nods weakly.

Hän tuntee voimiensa palaavan pikkuhiljaa.

He feels his strength returning little by little.

Ainon rauhallinen läsnäolo on kuin lääke, joka antaa hänelle vahvuutta.

Aino's calm presence is like medicine, giving him strength.

Pian ambulanssin sireenit viiltävät puiston hiljaisuuden.

Soon, ambulance sirens pierce the park's silence.

Aino ohjaa pelastushenkilöstön Kasperin luo.

Aino directs the rescue personnel to Kasper.

He toimivat ripeästi, ja Kasper autetaan ambulanssiin.

They work swiftly, and Kasper is helped into the ambulance.

Aino seisoo katsomassa, kunnes auto katoaa puiden taakse.

Aino stands watching until the vehicle disappears behind the trees.

Myöhemmin samana päivänä Aino saa puhelun.

Later that day, Aino receives a call.

Se on Kasper.

It's Kasper.

Hän on sairaalassa, mutta vointi on jo parempi.

He is in the hospital, but his condition is already better.

"Kiitos, Aino", hän sanoo.

"Thank you, Aino," he says.

"Ilman sinua en tiedä, mitä olisi tapahtunut."

"Without you, I don't know what would have happened."

Aino hymyilee itsekseen.

Aino smiles to herself.

Hän tunsi ensin pelkoa ja epävarmuutta, mutta nyt hän ymmärtää kykenevänsä enemmän kuin uskookaan.

At first, she felt fear and uncertainty, but now she understands she is capable of more than she believes.

Ehkä on aika päivittää ensiaputaitojaan.

Maybe it's time to update her first aid skills.

Hänen päättäväisyytensä ja rohkeutensa muuttuivat itsevarmuudeksi.

Her determination and courage have turned into confidence.

Kasper puolestaan on oppinut tärkeän läksyn.

Kasper, for his part, has learned an important lesson.

Kuntoilu ei tarkoita rajojensa rikkomista, vaan niiden kunnioittamista.

Exercising does not mean breaking your limits, but respecting them.

Kesä jatkuu, ja Helsingin Keskuspuistossa elämä kulkee omalla rauhallisella tahdillaan.

Summer continues, and in Helsinki Central Park, life moves at its own peaceful pace.

Tässä vehreydessä Aino ja Kasper ovat oppineet jotain tärkeää - ja se on pieniä ihmeitä täynnä oleva polku.

In this lushness, Aino and Kasper have learned something important - and it is a path full of small wonders.