Järven selkä kimalteli, kun aurinko alkoi laskea Lake Saimaan yllä.

The surface of the lake glittered as the sun began to set over Lake Saimaa.

Kaisa istui laiturin reunalla, katsellen kaukaisuuteen.

Kaisa sat at the edge of the pier, gazing into the distance.

Leirillä oli hälinää ja naurua, mutta Kaisa nautti yksinolosta.

There was noise and laughter at the camp, but Kaisa enjoyed being alone.

Hän rakasti luonnon rauhaa ja hiljaisuutta.

She loved the peace and quiet of nature.

Emma ja Mikko, toiset leiriläiset, juoksivat ohi.

Emma and Mikko, the other campers, ran by.

"Hei Kaisa, tule mukaan!

"Hey Kaisa, come join us!

Meillä on ryhmäleikki pian," huusi Emma.

We have a group game soon," called Emma.

Kaisa hymyili ujosti, mutta ajatus liittymisestä pelotti häntä.

Kaisa smiled shyly, but the thought of joining scared her.

Hänen sydämensä hakkasi, ja pelko esti häntä lähtemästä.

Her heart pounded, and fear stopped her from going.

Leirillä järjestettiin illalla tarinankertojaiset nuotion ympärillä.

A storytelling evening was organized around the campfire that night.

Kaisa mietti, olisiko tämä hänen tilaisuutensa.

Kaisa wondered if this would be her opportunity.

Hän halusi tehdä ystäviä ja olla osa ryhmää.

She wanted to make friends and be part of the group.

Oli aika kohdata pelot ja astua eteenpäin.

It was time to face her fears and step forward.

Nuotion ympärillä oli jo hilpeää puheensorinaa, ja Kaisa istahti varovasti muiden joukkoon.

Around the campfire, there was already cheerful chatter, and Kaisa carefully sat among the others.

Mikko kertoi ensin tarinan kalastusretkestä, joka sai kaikki nauramaan.

Mikko told a story first about a fishing trip that made everyone laugh.

Emma seurasi kertomalla jännittäviä sattumuksia metsäretkellä.

Emma followed by sharing exciting incidents from a forest hike.

Nyt oli Kaisan vuoro.

Now it was Kaisa's turn.

Hän tunsi kämmenensä hikisinä, mutta veti syvään henkeä.

She felt her palms sweaty but took a deep breath.

"Minä... haluan kertoa tarinan kotini läheiseltä suolta," hän sai sanottua, ääni väristen aluksi, mutta sitten vahvistuen.

"I... want to tell a story about the bog near my home," she managed to say, her voice trembling at first, but then growing stronger.

Hän kuvaili hetkiä, joita oli viettänyt luonnon keskellä, ja kuinka suon äänet lohduttivat häntä vaikeina aikoina.

She described the moments she spent surrounded by nature and how the sounds of the bog comforted her during difficult times.

Kaisan tarina oli kaunis ja rauhoittava, ja sen jälkeen hetken aikaa oli hiljaisuus.

Kaisa's story was beautiful and calming, and there was a moment of silence afterward.

Sitten Mikko taputti, ja muut seurasivat.

Then Mikko clapped, and the others followed.

"Olipa hieno tarina!"

"What a wonderful story!"

Emma kehui leveästi hymyillen.

Emma praised with a broad smile.

Kaisa hengähti helpotuksesta.

Kaisa sighed with relief.

Hän ei ollut enää ulkopuolinen, vaan osa ryhmää.

She was no longer an outsider but part of the group.

Leiri päättyi siihen sävyyn, että Kaisasta tuli rohkeampi ja ystävällisten ihmisten ympäröimä.

The camp ended on a note where Kaisa became braver and surrounded by friendly people.

Yhteinen laulu raikui vielä ilmaan, kun he kaikki istuivat yhä nuotion lämmössä.

A common song still echoed in the air as they all sat in the warmth of the campfire.

Lake Saimaa oli hiljainen katsellessaan, mutta se oli nähnyt muutoksen.

Lake Saimaa was quiet as it watched, but it had witnessed a change.

Kaisa oli löytänyt uuden puolen itsestään – sellaisen, joka osasi avata oven ystävyydelle ja hyväksynnälle.

Kaisa had discovered a new side of herself—one that knew how to open the door to friendship and acceptance.