Laurin sydän jyskytti hänen rinnassaan.

Lauri's heart pounded in his chest.

Se oli kesä ja kaupungin tori oli täynnä elämää.

It was summer, and the city market was full of life.

Oli juhannusaatto ja ilma oli täynnä mansikoiden tuoksua, kalasavuun kietoutuen.

It was midsummer's eve, and the air was filled with the scent of strawberries, mingling with the smell of smoked fish.

Kujilla kuului iloinen puheensorina ja nauru.

In the alleys, cheerful chatter and laughter could be heard.

Mutta Lauria painoi huoli.

But Lauri was burdened with worry.

Hänen kojunsa oli kaukana torin keskustasta.

His stall was far from the center of the market.

Se sijaitsi kapean kujan varrella, joka sai vain vähän ohikulkijoita.

It was located along a narrow alley that received few passersby.

Lauri katseli puuveistoksia syrjäisestä paikastaan mietteliäänä.

Lauri gazed at the wooden sculptures from his secluded spot, thoughtful.

Ne olivat hänen ylpeytensä, mutta myös päänvaivansa.

They were his pride but also his headache.

Myynti oli vähäistä, ja vuokra erääntyi pian.

Sales were low, and rent was due soon.

Anni, Laurin ystävä, saapui paikalle, kantapäät kipinöiden mukulakivillä.

Anni, Lauri's friend, arrived, her heels sparking on the cobblestones.

"Lauri, et voi jäädä tähän piiloon", hän sanoi pehmeästi mutta rohkaisevasti.

"Lauri, you can't stay hidden away here," she said softly but encouragingly.

"Liikuta kojua lähemmäs keskustaa.

"Move the stall closer to the center.

Täällä sinut ohitetaan."

Here you'll be passed by."

"Entä jos tori-isäntä suuttuu?"

"What if the market manager gets angry?"

kysyi Lauri epäröiden, vilkaisten kohti sadettavia pilviä.

asked Lauri hesitantly, glancing at the looming rain clouds.

"Kokeillaan", Anni vastasi luottavaisesti.

"Let's give it a try," Anni replied confidently.

"Ja tehdään pieni esitys.

"And let's put on a little demonstration.

Näytä, miten luot nämä kauniit veistokset.

Show how you create these beautiful sculptures.

Ihmisiä kiinnostaa nähdä taitava käsityöläinen työssään."

People are interested in seeing a skilled craftsman at work."

Lauri nyökkäsi hitaasti, hänen mielessään väreili pieni toivon kipinä.

Lauri nodded slowly, a small glimmer of hope flickering within him.

Anni auttoi häntä siirtämään kojun tarkasti torin vilkkaampaan kulmaan.

Anni helped him move the stall carefully to the busier corner of the market.

Pian paikalle kerääntyi pieni väkijoukko, uteliaina ja innokkaina oppimaan.

Soon a small crowd gathered, curious and eager to learn.

Keskellä esittelyä, Jorma, Laurin vanha mentori, ilmaantui paikalle.

In the middle of the demonstration, Jorma, Lauri's old mentor, appeared.

Hänen kriittiset silmänsä tarkkailivat Laurin työtä.

His critical eyes watched Lauri's work.

"Tekniikkasi on parantunut, vaikka voisi vielä hiukan terävöityä", Jorma huomautti jyrähtäen.

"Your technique has improved, though it could still use some sharpening," Jorma remarked gruffly.

Laurin sisällä puristi hetken, mutta hän jatkoi päättäväisesti.

Lauri felt a momentary tightness inside, but he continued determinedly.

Jorma tarkensi katsettaan ja kääntyi kohti uteliasta yleisöä.

Jorma sharpened his gaze and turned to the curious crowd.

"Katsokaa tarkkaan", hän lausui, "tämä nuori mies on oppinut käyttämään käsityökalua melkein kuin jatketta omasta kädestään."

"Watch closely," he declared, "this young man has learned to use a hand tool almost as if it's an extension of his own hand."

Laurin sydän täyttyi kiitollisuudella, kun Jorma esitteli hänen työtään yleisölle.

Lauri's heart filled with gratitude as Jorma presented his work to the crowd.

Myynti alkoi kasvaa, ihmiset katsoivat ja kuuntelivat kiinnostuneina.

Sales began to rise, and people watched and listened with interest.

Ilta toisensa perään kului ja sade taukosi hetkeksi, paljastaen hennon auringonpaisteen torille.

Evening after evening passed, and the rain paused for a moment, revealing a gentle sunshine over the market.

Laurin veistokset löysivät uuden kodin monessa juhannuskodissa.

Lauri's sculptures found new homes in many midsummer households.

Päivän päätteeksi Lauri oli tehnyt tarpeeksi myyntiä vuokran kattamiseksi.

By the end of the day, Lauri had made enough sales to cover the rent.

Anni hymyili leveästi vierellään, kantaen iloisia kukkaseppeleitä, joita paikalliset myyjät olivat hänelle sujauttaneet.

Anni smiled broadly beside him, carrying joyful flower wreaths that local vendors had slipped to her.

Jorma nyökkäsi hyväksyvästi, tietäen, että Lauri oli oppinut arvokkaita elämäntaitoja.

Jorma nodded approvingly, knowing that Lauri had learned valuable life lessons.

Kun tori hiljeni iltaa kohden, Lauri huomasi uuden viestin puhelimessaan: kutsun osallistua isompaan festivaaliin myyjänä.

As the market quieted towards the evening, Lauri noticed a new message on his phone: an invitation to participate in a larger festival as a vendor.

Tämä päivä opetti Laurille, että hänen ystävänsä ja mentorinsa olivat yhtä tärkeitä hänen menestykselleen kuin hänen oma lahjakkuutensa.

This day taught Lauri that his friends and mentor were as important to his success as his own talent.

Juhannustähtien alla Lauri, Anni ja Jorma kävelivät rauhallisesti kotiinpäin, puhuen tulevista suunnitelmista ja keventynein sydämin nauttien juhannusyön taikuudesta.

Under the midsummer stars, Lauri, Anni, and Jorma walked home peacefully, talking about future plans and enjoying the magic of the midsummer night with lighter hearts.