Tuomo seisoi tilallaan, katsoen Lake Saimaalla kimaltelevaa vettä.

Tuomo stood on his farm, gazing at the shimmering water of Lake Saimaa.

Kesä oli kauneimmillaan.

Summer was at its most beautiful.

Tuuli heilutti hellästi niittyjen kukkia, ja aurinko paistoi kuumasti.

The wind gently swayed the flowers in the meadows, and the sun shone warmly.

Kaikki vaikutti täydelliseltä.

Everything seemed perfect.

Mutta Tuomon mielessä pyöri huoli.

But a worry was spinning in Tuomo's mind.

Hänen ystävänsä Johanna, joka rakasti maaseudun rauhaa, kärsi pahasta allergiasta.

His friend Johanna, who loved the peace of the countryside, suffered from a bad allergy.

Eero, Tuomon huolettomampi veli, oli auttamassa aitassa.

Eero, Tuomo's more carefree brother, was helping in the barn.

"Oletko huolissasi, veli?"

"Are you worried, brother?"

Eero kysyi, hymyillen rennosti.

Eero asked, smiling casually.

"Ei huolta, me hoidamme tämän."

"Don't worry, we'll take care of this."

Johanna käveli tilalle ja nautti tuoreen heinän tuoksusta.

Johanna walked onto the farm and enjoyed the scent of fresh hay.

Hän kihersi, mutta pian alkoi aivastaa.

She giggled, but soon started to sneeze.

He siirtyivät aittojen ohi, ja Johannan aivastukset muuttuivat pahaksi yskäksi.

As they moved past the barns, Johanna's sneezes turned into a bad cough.

Hänen kasvonsa punoittivat ja hengitys kävi raskaaksi.

Her face flushed, and her breathing became labored.

"Hei, älä panikoi", Eero sanoi.

"Hey, don't panic," Eero said.

"Meillä on antihistamiinipillereitä talossa."

"We have antihistamine pills in the house."

Tuomo oli jo liikkeessä, kädessään avaimet ja laukku, missä oli ensiapuvälineitä.

Tuomo was already on the move, with keys in his hand and a bag containing first aid supplies.

Hetki tuntui ikuisuudelta.

The moment felt like an eternity.

Johannan kunto oli huonontunut nopeasti, ja päätös oli tehtävä nyt.

Johanna's condition had deteriorated quickly, and a decision had to be made now.

"Meidän täytyy mennä klinikalle", Tuomo sanoi päättäväisesti.

"We need to go to the clinic," Tuomo said decisively.

"Mutta ensin varmuudella, hän tarvitsee lääkettä täällä."

"But first, to be sure, she needs medication here."

Eero laittoi pillereitä Johannan kielelle ja tarjosi vettä.

Eero placed pills on Johanna's tongue and offered her water.

Hetken ajan he odottivat yhdessä, sydämet epävarmuudesta kankeina.

For a moment, they waited together, hearts stiff with uncertainty.

Onneksi Johannan hengitys alkoi hiljalleen tasaantua.

Fortunately, Johanna's breathing began to gradually stabilize.

"Tule, mennään", Tuomo kiirehti ja auttoi Johannan autoon.

"Come on, let's go," Tuomo urged and helped Johanna into the car.

Eero ajoi, Tuomo piteli varmistaen, että Johanna pysyi rauhallisena.

Eero drove, while Tuomo held on, ensuring that Johanna remained calm.

Matka klinikalle tuntui loppumattomalta, mutta he saapuivat ajoissa.

The journey to the clinic felt endless, but they arrived on time.

Klinikalla Johanna sai tarvittavaa hoitoa, ja hän kiitti heitä lämpimästi.

At the clinic, Johanna received the necessary treatment, and she thanked them warmly.

"Te pelastitte minut", Johanna sanoi, kun he istuivat odotushuoneessa.

"You saved me," Johanna said, as they sat in the waiting room.

Hänen hymynsä oli heikko mutta kiitollinen.

Her smile was weak but grateful.

Illalla, takaisin maatilalla, Tuomo ja Eero istuivat järven rannalla.

In the evening, back at the farm, Tuomo and Eero sat by the lakeside.

"Olemme oppineet paljon", Tuomo myönsi hiljaa.

"We've learned a lot," Tuomo admitted quietly.

"Olen kiitollinen, että olit täällä, Eero."

"I'm grateful you were here, Eero."

Eero taputti veljensä olkapäätä.

Eero patted his brother's shoulder.

"Teit hienoa työtä, Tuomo.

"You did a great job, Tuomo.

Johanna on kunnossa, ja ensi kerralla olemme paremmin valmiina."

Johanna is okay, and next time we'll be better prepared."

Yhdessä he katselivat ilta-auringon laskua Lake Saimaalla, ja rauha levisi ympärilleen.

Together they watched the evening sun set over Lake Saimaa, and peace spread around them.

Kesäyö oli täynnä kiitollisuutta ja uutta luottamusta toisiinsa.

The summer night was full of gratitude and a newfound trust in each other.