Koulun vanha punatiilinen rakennus seisoi ylpeänä kukkivien heinikkojen keskellä.

The old red-brick building of the school stood proudly amidst the blooming meadows.

Kevät oli saapunut Pohjanmaalle, ja Juhannus oli ihan kulman takana.

Spring had arrived in Pohjanmaa, and Juhannus was just around the corner.

Luonto oli täynnä elämää, mutta Aino tunsi rintakehässään jotain muuta kuin kevätkuplintaa.

Nature was full of life, but Aino felt something other than the bubbling of spring in her chest.

Hän tiesi, että astma oli taas heräämässä.

She knew that her asthma was awakening once again.

Aino oli ahkera opiskelija Kaarinalan sisäoppilaitoksessa.

Aino was a diligent student at the Kaarinala boarding school.

Hän rakasti oppimista ja haaveili tulevaisuudesta.

She loved learning and dreamed of the future.

Hän ei halunnut antaa astmalle valtaa.

She did not want to let asthma take control.

Ystävä Lauri huomasi Ainon tuntevan olonsa huonoksi tänään.

Her friend Lauri noticed that Aino wasn't feeling well today.

"Aino, oletko kunnossa?"

"Aino, are you okay?"

Lauri kysyi pehmeästi.

Lauri asked gently.

"Joo, olen kunnossa," Aino vastasi, vaikka tiesi olevansa heikko.

"Yeah, I'm fine," Aino replied, even though she knew she was weak.

Kevään kukinta voimistui, ja se vaikeutti hengittämistä.

The spring bloom intensified, making it harder to breathe.

Hän ei kuitenkaan halunnut antaa periksi.

However, she didn't want to give up.

Pian olisi koulun kevätkisat, ja hän halusi osallistua.

Soon, the school's spring competitions would take place, and she wanted to participate.

Koulun kevätjuhlat olivat suuri tapahtuma.

The school's spring festivities were a big event.

Se oli jokaisen vuoden kohokohta, ja tänä vuonna palkintoina olisi upeita kirjoja ja lahjakortteja.

It was the highlight of each year, and this year, the prizes included fantastic books and gift cards.

Kaikki opiskelijat halusivat osallistua ja voittaa, erityisesti Emilia, joka oli Ainon kilpailija.

All the students wanted to participate and win, especially Emilia, who was Aino's competitor.

Emilia naurahti, kun kuuli Ainon osallistuvan juoksukisaan.

Emilia chuckled when she heard Aino was entering the running competition.

"Osallistutko todella, Aino?

"Are you really participating, Aino?

Etkö pelkää, että astma iskee?"

Aren't you afraid asthma might strike?"

hän kysyi.

she asked.

Aino vastasi rauhallisesti, "Minä pystyn siihen."

Aino replied calmly, "I can do it."

Lauri nyökkäsi tukeaan osoittaen.

Lauri nodded in support.

Hän lupasi auttaa Ainoa harjoittelussa.

He promised to help Aino with her training.

"Harjoitellaan yhdessä.

"Let's practice together.

Muista käyttää inhalaattoria ja kuunnella kehoasi," Lauri sanoi hymyillen.

Remember to use your inhaler and listen to your body," Lauri said, smiling.

Aurinkoiset päivät seurasivat toisiaan, ja Aino harjoitteli sitkeästi.

Sunny days followed one another, and Aino practiced diligently.

Lauri oli aina vieressä.

Lauri was always by her side.

Hän kannusti ja muistutti taukojen tärkeydestä.

He encouraged and reminded her of the importance of breaks.

Aino tiesi, että päätös oli riskialtis, mutta hän tunsi myös selvästi, että oli tärkeää yrittää.

Aino knew the decision was risky, but she also felt clearly that it was important to try.

Kevätkisojen päivä koitti nopeasti.

The day of the spring competitions arrived quickly.

Taivas oli pilvetön, ja koulun pihapiiri täyttyi naurusta ja iloisesta puheensorinasta.

The sky was cloudless, and the schoolyard was filled with laughter and cheerful chatter.

Aino seisoi lähtöviivalla.

Aino stood at the starting line.

Hänen sydämensä jyskytti rinnassa.

Her heart pounded in her chest.

Hän katsoi Lauria, joka nosti peukalonsa rohkaisevasti.

She glanced at Lauri, who raised his thumbs up encouragingly.

Pilli soi, ja Aino lähti juoksemaan.

The whistle blew, and Aino started running.

Alussa kaikki sujui hyvin.

At first, everything went well.

Hän hengitti tasaisesti ja piti tahdin.

She breathed steadily and kept the pace.

Sitten hän alkoi tuntea ahdistusta keuhkoissaan.

Then she began to feel tightness in her lungs.

"Voit tehdä sen, Aino!"

"You can do it, Aino!"

kuului Lauri, joka juoksi radan varrella.

came Lauri, who ran along the track.

Hengitys kävi raskaaksi, mutta Aino puri hammasta.

Her breathing became heavy, but Aino gritted her teeth.

Hän hidasti hetkeksi, käytti inhalaattoria ja jatkoi.

She slowed down for a moment, used her inhaler, and continued.

Emilia oli kaukana edellä, mutta se ei haitannut.

Emilia was far ahead, but it didn't matter.

Aino halusi vain ylittää maaliviivan.

Aino just wanted to cross the finish line.

Lopulta Aino saapui maaliin.

Eventually, Aino reached the finish.

Hänen kasvonsa loistivat ilosta ja ylpeydestä.

Her face glowed with joy and pride.

Hän ei ollut ensimmäinen, mutta oli voittanut pelkonsa ja todistanut, että kykeni siihen.

She hadn't come in first, but she had conquered her fear and proved that she could do it.

Ystävät ympäröivät Ainon, ja Lauri halasi häntä.

Friends surrounded Aino, and Lauri hugged her.

"Olet upea!"

"You're amazing!"

hän iloitsi.

he rejoiced.

Aino ymmärsi nyt, että omasta terveydestä huolehtiminen ei ollut heikkoutta.

Aino now understood that taking care of one's health wasn't a weakness.

Kaatuessaan voi aina nousta uudelleen.

When you fall, you can always rise again.

Ja joskus, voittaminen tarkoitti sitä, että ei luovuta.

And sometimes, winning means not giving up.

Juhannuksen valoisuus oli vihdoin tarttunut myös hänen sydämeensä.

The brightness of Juhannus had finally touched her heart as well.