Kevään aurinko paistoi kirkkaasti Helsingin ylle, ja valonsäteet heijastuivat modernin toimistorakennuksen lasiseinistä.

The spring sun shone brightly over Helsinki, and the rays of light reflected off the glass walls of the modern office building.

Toimistossa oli rauhallinen tunnelma, vaikkakin ilmassa oli odotusta.

There was a calm atmosphere in the office, even though there was a sense of anticipation in the air.

Pian alkaisi vuoden tärkein hallituksen kokous.

Soon, the most important board meeting of the year would begin.

Mikko istui työpöytänsä ääressä, silmälasit nenällään, keskittyen tietokoneensa ruutuun.

Mikko sat at his desk, glasses perched on his nose, concentrating on his computer screen.

Hän oli huolellinen kirjanpitäjä ja tarkistamassa yrityksen talousraporttia ennen kokousta.

He was a meticulous accountant, reviewing the company's financial report before the meeting.

Mikko siemaisi kahviaan ja vilkaisi ympärilleen.

Mikko sipped his coffee and glanced around.

Työpöytien välillä oli viherkasveja, ja ikkunan takana näkyivät kevään ensimmäiset vihreät lehdet.

There were green plants between the desks, and outside the window, the first green leaves of spring were visible.

Yhtäkkiä Mikko jähmettyi.

Suddenly, Mikko froze.

Hänellä oli eräs luku, joka ei täsmännyt.

He had a number that didn't match.

Hän vertaili numeroita useaan otteeseen ja tajusi, että oli vakava virhe raportissa.

He compared the figures multiple times and realized there was a serious error in the report.

Tämä virhe voisi maksaa yritykselle paljon, jos se esitettäisiin hallitukselle sellaisenaan.

This error could cost the company a lot if it were presented to the board as it was.

Elina, joka oli tehnyt raportin, käveli juuri hänen ohitseen, kiireisenä ja hiukan hermostuneena.

Elina, who had prepared the report, walked past him, busy and a little nervous.

Midsummer oli lähestymässä, ja kaikki odottivat rauhallista viikonloppua.

Midsummer was approaching, and everyone was looking forward to a peaceful weekend.

Mikko tiesi, että virheen esiin tuominen juuri ennen kokousta olisi riskialtista.

Mikko knew that bringing up the error just before the meeting would be risky.

Se voisi pilata kokouksen ja Elinan mielenrauhan.

It could ruin the meeting and Elina's peace of mind.

Mutta toisaalta, virheen korjaaminen oli tärkeää.

But on the other hand, correcting the error was important.

Kello lähestyi kokouksen alkamisaikaa, ja jännitys toimistossa kasvoi.

The clock approached the meeting's start time, and the tension in the office grew.

Jari, heidän osastopäällikkönsä, keräsi papereitaan ja valmisti projektorin esitystä varten.

Jari, their department head, gathered his papers and prepared the projector for the presentation.

Mikko tunsi sydämensä hakkaavan hieman nopeammin.

Mikko felt his heart beating a bit faster.

Hän mietti, mitä tehdä.

He wondered what to do.

Kun kokous alkoi, Elina aloitti selostuksensa itsevarmasti.

When the meeting began, Elina started her presentation confidently.

Toimiston suuri neuvotteluhuone oli täynnä hallituksen jäseniä, ja jännitys oli käsin kosketeltavaa.

The large office conference room was full of board members, and the tension was palpable.

Mikko tarkkaili Elinaa ja raporttia vuorotellen.

Mikko watched Elina and the report alternately.

Sitten, hän teki ratkaisevan päätöksen.

Then, he made a decisive decision.

Mikko nousi seisomaan.

Mikko stood up.

"Anteeksi keskeytys, mutta haluaisin huomauttaa eräästä asiasta raportissa," hän sanoi kohteliaasti, mutta varmasti.

"Excuse the interruption, but I would like to point out something in the report," he said politely but firmly.

Kaikki katsoivat häntä yllättyneenä.

Everyone looked at him in surprise.

"Huomasin, että yksi tärkeistä luvuista on erheellinen.

"I noticed that one of the key figures is incorrect.

Se voisi vaikuttaa merkittävästi päätöksiimme."

It could significantly affect our decisions."

Elina pysähtyi, ja Jari katsoi ensin Elinaa, sitten Mikkoa.

Elina paused, and Jari looked first at Elina, then at Mikko.

Hetken hiljaisuus oli raskas, mutta sitten Jari nyökkäsi.

The moment of silence was heavy, but then Jari nodded.

"Mikko, kerrotko tarkemmin?"

"Mikko, could you explain further?"

Mikko esitteli tarkat lukunsa ja virheen mahdolliset seuraukset.

Mikko presented his precise figures and the potential consequences of the error.

Kun hän lopetti, huoneessa oli täysi hiljaisuus.

When he finished, there was complete silence in the room.

Sitten, hallituksen puheenjohtaja puhui: "Kiitos, Mikko, että toit tämän esiin.

Then, the chairman of the board spoke: "Thank you, Mikko, for bringing this up.

Tämä on tärkeä havainto."

This is an important observation."

Kokouksen jälkeen Mikkoa kiiteltiin hänen tarkkaavaisuudestaan.

After the meeting, Mikko was thanked for his attentiveness.

Yliheitti ystävällisesti hymyn Elinalle, kun tämä käveli hänen luokseen.

He gave a friendly smile to Elina as she walked towards him.

"Kiitos, että hoidit tämän asiallisesti," Elina sanoi.

"Thank you for handling this matter professionally," Elina said.

Mikko nyökkäsi helpottuneena.

Mikko nodded, relieved.

Mikkon sisällä tuntui lämpöiseltä, ei vain kevätauringon vuoksi, vaan koska hän oli uskaltanut toimia oikein.

Mikko felt a warm feeling inside, not just because of the spring sun, but because he had dared to do the right thing.

Hän ymmärsi, että hänen työnsä oli tärkeää ja että puhujan rohkeudella oli merkitystä.

He understood that his work was important and that having the courage to speak up mattered.

Toimistoasukat palasivat työpöytiinsä, ja Mikko tiesi, että seuraavana päivänä hän voisi lähteä midsummerin viettoon rauhallisin mielin.

The office inhabitants returned to their desks, and Mikko knew that the next day he could leave to celebrate Midsummer with peace of mind.

Kevään tuoksu täytti yhä iltapäivän ilman, ja Mikko käveli kohti kotiaan aurinko kasvoillaan, tyytyväisenä siitä, että hän oli vihdoin tullut huomatuksi.

The scent of spring still filled the afternoon air, and Mikko walked towards his home with the sun on his face, satisfied that he had finally been noticed.