Kevätpäivä Helsingissä oli kaunis.

A spring day in Helsinki was beautiful.

Valkoinen tuomiokirkko kohosi korkealle taivasta vasten.

The white cathedral rose high against the sky.

Ilma oli täynnä iloista Vapun juhlatunnelmaa.

The air was filled with the joyful holiday spirit of Vappu.

Kaupunki oli herännyt eloon.

The city had come alive.

Eero oli opas.

Eero was a guide.

Hän tunsi tuomiokirkon kuin omat taskunsa, tai niin hän ainakin luuli.

He knew the cathedral like the back of his hand, or so he thought.

Hänen mielensä paloi halusta selvittää kirkon mystinen salaisuus – piilotettu kammio, josta vanhat legendat kertoivat.

His mind was burning with the desire to uncover the cathedral’s mysterious secret – a hidden chamber that old legends spoke of.

Ja silloin hän tapasi Sannin.

And then he met Sanni.

Sanni oli tullut Helsingistä vain Vappua varten.

Sanni had come to Helsinki just for Vappu.

Hän rakasti historiaa.

She loved history.

Eero huomasi heti, että Sanni oli utelias ja tarkkaavainen.

Eero immediately noticed that Sanni was curious and observant.

Kierros alkoi.

The tour began.

Ihmiset kuuntelivat hiljaisina ja ihaillen, kun Eero kertoi kirkon tarinoita.

People listened silently and admiringly as Eero recounted the cathedral's stories.

Mutta yhtäkkiä, kesken kierroksen, Sanni oli poissa.

But suddenly, in the middle of the tour, Sanni was gone.

Eero huomasi sen heti.

Eero noticed it right away.

Häntä alkoi huolettaa.

He began to worry.

Missä Sanni oli?

Where was Sanni?

Hän ei halunnut jättää häntä yksin suureen kaupunkiin.

He didn’t want to leave her alone in the big city.

Mutta salaperäinen kammio houkutteli häntä myös.

But the mysterious chamber also beckoned to him.

Eero teki päätöksen.

Eero made a decision.

Hän etsisi vihjeitä sisältä kirkosta.

He would search for clues within the cathedral.

Ehkä Sanni ja kammio liittyivät jotenkin toisiinsa.

Perhaps Sanni and the chamber were somehow connected.

Hän katseli tarkkaan kirkon seiniä ja lattiaa, kunnes löysi pienen, huomaamattoman oven.

He carefully examined the cathedral's walls and floor until he found a small, unnoticed door.

Oven takana oli kapea käytävä.

Behind the door was a narrow corridor.

Eeron sydän pamppaili.

Eero's heart was pounding.

Hän astui rohkeasti eteenpäin.

He stepped forward bravely.

Käytävä vei syvälle maan alle.

The corridor led deep underground.

Ilmassa oli vanhan kiven ja kosteuden tuoksu.

The air smelled of old stone and moisture.

Pian hän löysi vanhoja, pölyisiä esineitä – ja Sannin käsilaukun.

Soon he found old, dusty objects – and Sanni's handbag.

Se vahvisti hänen epäilynsä.

It confirmed his suspicion.

Sanni oli ollut täällä.

Sanni had been here.

Ja silloin hän kuuli äänen.

And then he heard a voice.

Hennon mutta selkeän avunhuudon.

A faint but clear cry for help.

Se tuli jostain lähistöltä.

It came from somewhere nearby.

"Eero!

"Eero!

Täällä!"

Here!"

Sanni huusi.

Sanni shouted.

Eero kiirehti äänen suuntaan.

Eero hurried in the direction of the voice.

Hän avasi raskaan oven ja löysi Sannin istumassa pimeässä huoneessa, salaisen kammion keskellä.

He opened a heavy door and found Sanni sitting in a dark room, in the middle of the secret chamber.

Hän oli kunnossa, mutta selvästi hämmästynyt.

She was alright, but clearly amazed.

"Eero, tämä paikka... tämä on se kammio!"

"Eero, this place... this is the chamber!"

Sanni sanoi haltioituneena.

Sanni said in awe.

Yhdessä he tutkivat huonetta.

Together they explored the room.

Seinät olivat täynnä vanhoja maalauksia ja merkkejä.

The walls were covered in old paintings and symbols.

Koko ajan Eero tunsi itsensä rohkeammaksi ja varmemmaksi.

All the while, Eero felt braver and more confident.

Hän oli löytänyt sekä Sannin että kammion.

He had found both Sanni and the chamber.

Kun he poistuivat maan alta, Helsingissä oli jo ilta.

As they emerged from underground, it was already evening in Helsinki.

Kaupunki sykki Vapun riemukkaasta tunnelmasta.

The city pulsed with the joyful spirit of Vappu.

Katuvalot välkkyivät, ihmiset nauroivat ja iloitsivat.

The streetlights twinkled, and people laughed and celebrated.

Eero oli tullut eri ihmiseksi.

Eero had become a different person.

Hänen rohkeutensa ja tietonsa kammion salaisuudesta tekivät hänestä sankarin.

His courage and knowledge of the chamber’s secret made him a hero.

"Sanni, meille jäi taas yksi tarina kerrottavaksi", Eero sanoi hymyillen.

"Sanni, we now have another story to tell," Eero said with a smile.

Ja niin he liittyivät ihmisten joukkoon juhlimaan Vappua, yhteistä seikkailuaan muistellen.

And so they joined the crowd to celebrate Vappu, reminiscing about their shared adventure.