Aamun kirkas aurinko paistaa Helsingin Kauppatorille.

The bright morning sun shines on Helsinki's Kauppatori.

Ihmiset kokoontuvat juhlimaan Vappua.

People gather to celebrate Vappu.

Torilla on värikäs sekoitus ilmapalloja, kojuruokia ja iloisia ihmisiä.

The market square is a colorful mix of balloons, food stalls, and joyful people.

Nautitaan kevään ensimmäisistä lämpimistä päivistä.

They're enjoying the first warm days of spring.

Aino kulkee varovasti torin läpi.

Aino walks carefully through the square.

Hänen mielensä on huolissaan ja ajatukset keskittyvät tärkeään kirjeeseen.

Her mind is worried, and her thoughts are focused on an important letter.

Aino on ahkera yliopisto-opiskelija.

Aino is a hardworking university student.

Hän pitää kaiken järjestyksessä.

She keeps everything in order.

Mutta tänä aamuna, kirje hänen kesätyön hyväksymisestään katoaa.

But this morning, the letter about her summer job acceptance has disappeared.

Aino tuntee paniikin nousevan rinnassaan.

Aino feels panic rising in her chest.

Kirje on erittäin tärkeä.

The letter is extremely important.

Se on hänen tilaisuutensa unelmien harjoitteluun.

It is her chance for a dream internship.

Torin vilinä ympärillä häntä ei auta.

The bustling market around her is of no help.

Joka puolella on nauravia ihmisiä hassuissa hatuissa ja naamareissa.

Everywhere there are laughing people in funny hats and masks.

Musiikki soi kovaa ja ilonpito jatkuu.

Music plays loudly and the merrymaking continues.

Aino yrittää hillitä itsensä, hengittää rauhallisesti.

Aino tries to calm herself, breathing steadily.

Hän päättää kävellä takaisin reittiään.

She decides to retrace her steps.

Ehkä kirje on pudonnut maahan.

Maybe the letter has fallen to the ground.

Aino katsoo tarkasti jokaista askelta.

Aino carefully watches each step.

Hän kysyy tuntemattomilta, jos he ovat nähneet kirjettä.

She asks strangers if they have seen the letter.

"Anteeksi, oletteko nähneet valkoista kirjekuorta?"

"Excuse me, have you seen a white envelope?"

hän kysyy hymyilevältä mieheltä.

she asks a smiling man.

"Valitettavasti en, mutta autan etsimään," sanoo Kai ystävällisesti.

"Unfortunately, I haven't, but I'll help you look," says Kai kindly.

Kai liittyy Ainon seuraan.

Kai joins Aino.

He etsivät yhdessä.

They search together.

Yhtäkkiä Aino näkee tutun vilauksen.

Suddenly Aino sees a familiar glimpse.

Valkoinen kirjekuori makaa vaarallisesti laiturin reunalla.

A white envelope lies precariously on the edge of the pier.

Silloin tuuli yltyy.

Then the wind picks up.

Kai huomaa saman ja ryntää kirjeen luo.

Kai notices the same thing and rushes to the letter.

Hetki ennen kuin se lentää veteen, Kai tarttuu siihen.

Just before it flies into the water, Kai grabs it.

"Onneksi löysimme sen ajoissa!"

"Thankfully, we found it in time!"

hän sanoo hengästyneenä.

he says, breathless.

Aino huokaa helpotuksesta.

Aino sighs in relief.

"Kiitos, Kai.

"Thank you, Kai.

En olisi tehnyt tätä ilman apuasi."

I couldn't have done this without your help."

Aino tuntee olonsa kevyemmäksi.

Aino feels lighter.

Hän tajuaa, ettei hänen tarvitse kantaa kaikkea painoa yksin.

She realizes she doesn't have to carry all the weight alone.

Kai hymyilee.

Kai smiles.

"Autan mielelläni," hän vastaa.

"I'm happy to help," he replies.

Aino ja Kai palaavat torille.

Aino and Kai return to the square.

Vapun juhlahumu jatkuu, mutta Ainon mieli on kevyt.

The Vappu festivities continue, but Aino's mind is at ease.

Hän on oppinut, että avun hyväksyminen voi olla voimaa.

She has learned that accepting help can be a strength.

Heidän ympärillään Helsingissä kevät kukkii, ja aurinko valaisee päivän jatkumista iloisena ja toiveikkaana.

Around them, spring flourishes in Helsinki, and the sun lights up the day with joy and hopefulness.