Ilta-aurinko kimmelsi järven pinnalla, kun Olavi asetteli viimeistä kynttilää pieneen lasipurkkiin.

The evening sun sparkled on the surface of the lake as Olavi placed the last candle in a small glass jar.

Hän vilkaisi ympärilleen, varmistuakseen, että kaikki oli valmista hänen suunnittelemaansa romanttiseen illalliseen.

He glanced around to make sure everything was ready for the romantic dinner he had planned.

Pöytä oli katettu valkoisella liinalla, ja tuoreet kukat koristivat keskiosaa.

The table was set with a white cloth, and fresh flowers adorned the center.

Kynttilät loivat pehmeää valoa.

The candles cast a soft light.

Kevään tuoksut täyttivät ilman, kun Vapun päivä toi mukanaan onnea ja lupauksen kesän läheisyydestä.

The scents of spring filled the air as Vappu Day brought joy and the promise of the approaching summer.

Tuuli saapui mökille hieman epäillen, mutta hänen silmänsä kirkastuivat nähdessään Olavin ponnistelut.

Tuuli arrived at the cottage a bit skeptically, but her eyes brightened upon seeing Olavi's efforts.

"Vau, Olavi!" hän huudahti. "Tämä on upeaa!"

"Wow, Olavi!" she exclaimed. "This is wonderful!"

Olavin ilme muuttui ilosta huolestuneeksi.

Olavi's expression shifted from joy to concern.

Hän ei kertonut Tuulille pelostaan järvessä asuvia sammakoita kohtaan.

He hadn't told Tuuli about his fear of the frogs living in the lake.

Nuo pienet otukset toivat mieleen lapsuuden pelottavat yhteentörmäykset, mutta tänään hänen oli tarkoitus voittaa pelkonsa.

Those little creatures reminded him of frightening childhood encounters, but today he intended to conquer his fears.

Kun illallinen oli valmistumassa, Olavi tunsi olonsa levottomaksi.

As dinner was being prepared, Olavi felt restless.

Juuri kun hän aikoi rauhoittaa itsensä lasillisella kuohuviiniä, hän huomasi, että sammakot alkoivat hypellä kohti kynttilöiden valaisemaa aluetta.

Just as he was about to calm himself with a glass of sparkling wine, he noticed the frogs beginning to hop toward the candlelit area.

Tilanne kääntyi nopeasti koomiseksi sekamelskaksi.

The situation quickly turned into a comedic chaos.

Olavi yritti hätistellä sammakoita pois kenkänsä avulla. Hänen käsivartensa heiluvat joka suuntaan, ja Tuuli nauroi iloisesti katsoessaan Olavin outoa tanssia.

Olavi attempted to shoo the frogs away with his shoe, his arms flailing in every direction, while Tuuli laughed heartily watching Olavi's peculiar dance.

Mutta sitten yksi sammakko teki odottamattoman siirron.

But then one frog made an unexpected move.

Se hyppäsi suoraan Tuulin keittolautaseen.

It jumped straight into Tuuli's soup plate.

Olavi oli kauhuissaan, mutta Tuuli puhkesi nauruun, nauraen niin kovaa, ettei pystynyt lopettamaan.

Olavi was horrified, but Tuuli burst into laughter, laughing so hard she couldn't stop.

Sammakko hyppäsi pois, jättäen jälkeensä vain muutaman keittopisaran.

The frog leaped away, leaving only a few drops of soup behind.

"Olet rohkea, mutta myös hieman hupsu," Tuuli sanoi hymyillen.

"You're brave, but also a bit silly," Tuuli said with a smile.

Olavin kasvot punastuivat, mutta hän huomasi nauttivansa tilanteen koomisuudesta.

Olavi's face turned red, but he found himself enjoying the comedic nature of the situation.

Lopulta Olavi ja Tuuli järjestivät piknikin, nauttien illan raikkaasta kevätilmasta ja hohtaen auringonlaskun loisteessa.

In the end, Olavi and Tuuli arranged a picnic, enjoying the fresh spring evening air and basking in the glow of the sunset.

He löysivät iloa ja huumoria toistensa seurasta, ja Olavi tunsi itsensä vapaammaksi kuin koskaan.

They found joy and humor in each other's company, and Olavi felt freer than ever.

Sammakot eivät enää tuntuneet niin pelottavilta – ne olivat vain osa tätä varsin epätavallista mutta mieleenpainuvaa iltaa.

The frogs no longer seemed so scary—they were just part of this very unusual but memorable evening.

Tuuli katsoi Olavia silmiin ja näki miehen, joka uskalsi kohdata pelkonsa saadakseen hänet hymyilemään.

Tuuli looked into Olavi's eyes and saw a man who dared to face his fears to make her smile.

Hän oppi arvostamaan Olavin särmiä ja ainutlaatuisia piirteitä.

She learned to appreciate Olavi's quirks and unique traits.

Olavi puolestaan oppi, että täydellisyys ei ole päämäärä, vaan yhteiset hetket, täynnä lämpöä ja naurua.

Olavi, in turn, learned that perfection was not the goal, but shared moments filled with warmth and laughter were.

He viettivät Vappua yhdessä, onnellisina, kun järvi hiljeni ja kuukin nousi heijastuen peilikirkkaasta vedestä.

They spent Vappu together, happy, as the lake quieted and the moon rose, reflecting off the mirror-like water.