Keväinen meri kohisi hiljakseen vanhan majakan ympärillä, joka kohosi ylpeänä merenrantakallioilla.

The springtime sea murmured softly around the old lighthouse, which rose proudly on the coastal cliffs.

Valkoinen torni seisoi vahvana vihreän kasvien ja kiiltävän meren taustaa vasten.

The white tower stood strong against the backdrop of green plants and the glistening sea.

Ilma oli raikas ja täynnä kevään tuoksua, kun kyläläiset valmistautuivat juhlimaan Vappua.

The air was fresh and filled with the scent of spring as the villagers prepared to celebrate May Day.

Eero, innokas historianharrastaja, oli kuullut kyläläisten puhuvan majakasta.

Eero, an enthusiastic history buff, had heard the villagers talking about the lighthouse.

Majakka oli ollut käyttämättömänä vuosikymmeniä, mutta nyt siellä näkyi valo.

The lighthouse had been unused for decades, but now there was a light visible there.

Jotkut kyläläisistä olivat peloissaan, toiset nauroivat koko asialle.

Some of the villagers were scared, while others laughed off the whole matter.

Mutta Eero, utelias luonne, ei voinut jäädä rauhassa, kun mysteeri vaati ratkaisua.

But Eero, curious by nature, couldn't stay at ease when a mystery demanded solving.

Eero puhui Sannin kanssa.

Eero spoke with Sanni.

Sanni oli tieteiden opettaja, joka oli juuri muuttanut kylään.

Sanni was a science teacher who had just moved to the village.

Hän lähestyi asioita analyyttisesti ja oli aina valmis tutkimaan tuntematonta.

She approached things analytically and was always ready to explore the unknown.

Yhdessä Eeron ja Sannin kanssa he päättivät mennä puhumaan Kaisalle, majakanvartijan tyttärelle.

Together with Eero and Sanni, they decided to go speak with Kaisa, the lighthouse keeper's daughter.

Eero ajatteli, että Kaisa ehkä tietäisi majakan salaisuudet.

Eero thought that Kaisa might know the secrets of the lighthouse.

Kaisa oli tunnettu tarinankertojana.

Kaisa was known as a storyteller.

Hänessä oli jotain salaperäistä, mutta hän oli myös ystävällinen.

There was something mysterious about her, but she was also friendly.

Hän epäröi aluksi ja vaikutti puntaroivan, mitä voisi ja mitä ei voisi sanoa.

She hesitated at first, seeming to weigh what she could and couldn't say.

Lopulta hän päätti ottaa Eeron ja Sannin mukaansa majakkaan.

Finally, she decided to take Eero and Sanni with her to the lighthouse.

"Se on ollut perheemme salaisuus," Kaisa sanoi hiljaa, kun he kapusivat majakan kiertyviä portaita ylös.

"It's been our family secret," Kaisa said quietly as they climbed the spiral stairs of the lighthouse.

"Isäni oli täällä viimeksi, ja hän jätti jotain jälkeensä."

"My father was here last, and he left something behind."

Huipulla he löysivät vanhan mekanismin, joka oli jotenkin aktivoitunut.

At the top, they found an old mechanism that had somehow been activated.

Se vaikutti uskomattomalta, mutta Kaisa selitti, että hänen isänsä oli halunnut turvata paikan.

It seemed incredible, but Kaisa explained that her father had wanted to secure the place.

Hänellä oli ollut tunne, että jonain päivänä se heräisi henkiin uudestaan – ja niin kävi, vaikkakin vahingossa Kaisa oli itse sen aktivoinut.

He had had a feeling that one day it would come to life again—and so it happened, albeit accidentally, as Kaisa herself had activated it.

Kun he laskeutuivat, valo oli jälleen poissa, mutta Eero, Sanni ja Kaisa tunsivat löytäneensä jotain tärkeää.

As they descended, the light was off again, but Eero, Sanni, and Kaisa felt they had discovered something important.

Kyläläiset kokoontuivat kuuntelemaan heidän selitystään ja yllätyksekseen hyväksyivät sen mielellään.

The villagers gathered to listen to their explanation and, to their surprise, accepted it gladly.

Nyt majakka voisi olla historiakohde, joka vetäisi puoleensa uteliaita kävijöitä.

Now the lighthouse could become a historical site that would attract curious visitors.

Eero tiesi enemmän historiastaan, oli itsevarmempi ja kiitollinen siitä, että oli uskaltanut kysyä apua.

Eero knew more about his history, was more confident, and grateful that he had dared to ask for help.

Kaisa puolestaan tajusi, ettei perintöä tarvitse vartioida yksin.

Kaisa, in turn, realized that she didn't have to guard the legacy alone.

Hän oppi luottamaan ystäviinsä ja avaamaan sydämensä salaisuuksille.

She learned to trust her friends and open her heart to secrets.

Keväinen tuuli pyöritteli ilmapalloja ja serpentiiniä, ja majakan valo loisti hetken vain muistoissa, mutta se oli sytyttänyt ystävyyden liekin.

The spring breeze spun balloons and streamers, and the light of the lighthouse shone for a moment only in memories, but it had ignited the flame of friendship.