Kevään ensimmäinen lämpöinen päivä toi kirsikankukkaan pienen puutarhan, joka odotti innokkaana tulevaa vappujuhlaa.

The first warm day of spring brought cherry blossoms to the small garden eagerly awaiting the upcoming Vappu celebration.

Mikko seisoi yksinään puutarhan laidalla ja tarkkaili serkkunsa Anni hurmaamassa väkijoukkoa.

Mikko stood alone at the edge of the garden, observing his cousin Anni charming the crowd.

Anni, joka vaati huomiota kuin kirkkaimmin loistava ilmapallo.

Anni, who demanded attention like the brightest shining balloon.

Mikko veti takkinsa suojaksi päätään vasten kätkien itsensä väkijoukon taakse, sillä perinteinen puutarhajuhla täytti hänet tutulla levottomuudella.

Mikko pulled his jacket protectively around his head, hiding himself behind the crowd, as the traditional garden party filled him with a familiar unease.

Pöytä oli pitkä ja notkui erilaisista ruokalajeista.

The table was long and laden with various dishes.

Siellä oli perinteistä perunasalaattia ja tuoreita munkkeja, joiden sokeri tarttui lasten sormiin kuin kiteinen lumi.

There was traditional potato salad and fresh munkkis, whose sugar stuck to children's fingers like crystalline snow.

Lapset juoksivat nauraen puiden ympärillä, kun aikuiset puhuivat suurieleisesti kevään tuloa.

Children ran laughing around the trees as adults spoke grandly of spring's arrival.

Tuuli kantoi mukanaan grilliruoan tuoksun, joka sekoittui hiukan kostean maaperän tuoksuun.

The breeze carried the scent of grilled food, mingling with the slightly damp earth's aroma.

Anni vilkutti Mikolle kauempaa, viittoen häntä liittymään seuraansa.

Anni waved at Mikko from afar, signaling for him to join her.

"Tule, Mikko! Meidän on keksittävä jotain hauskaa!" hän huikkasi iloisena.

"Come, Mikko! We need to think of something fun!" she called out happily.

Mikko veti syvään henkeä ja astui epäröiden askeleen eteenpäin.

Mikko took a deep breath and hesitantly stepped forward.

Hän tunsi olevansa ulkopuolinen omassa perheessään, mutta jokin Annin tavassa voitti hänen epäilyksensä.

He felt like an outsider in his own family, but something about Anni's manner overcame his doubts.

Hän halusi olla osa tätä sekavaa, mutta rakastavaa joukkoa.

He wanted to be part of this chaotic yet loving group.

Anni punoi Mikon käden omansa ympäri ja puhui hänelle innokkaasti.

Anni wrapped Mikko's hand in hers and spoke to him eagerly.

Hän oli täynnä loputonta energiaa ja hänen läsnäolonsa oli kuin kevään eläväinen tuulahdus.

She was full of endless energy, and her presence was like a lively spring breeze.

Silti, toisinaan, Mikko tunsi, että Anni oli kuin myrsky, joka pelotti häntä takaisin varjoihin.

Yet sometimes, Mikko felt that Anni was like a storm that scared him back into the shadows.

Juuri kun he istuivat alas, Mikon eksentrinen setä nousi tuoliensa keskeltä kippistelemään.

Just as they sat down, Mikko's eccentric uncle rose from their seats to make a toast.

Hänellä oli tietty kyky tehdä tilanteesta vaivaannuttava ja hänen puheensa oli pitkä ja täynnä sekavaa logiikkaa.

He had a certain knack for making situations awkward, and his speech was long and full of convoluted logic.

Mitään ei sanottu ilman monikerroksisia vitsejä ja epävarmuus leijui ilmassa kuin paksu pilvi.

Nothing was said without multilayered jokes, and uncertainty hung in the air like a thick cloud.

Kun hiljaisuus taas laskeutui pöydän ylle, Anni tökkäsi Mikkoa kylkeen ja kuiskasi, "Nyt tai ei koskaan."

When silence settled over the table again, Anni nudged Mikko in the side and whispered, "Now or never."

Mikko epäröi hetken, mutta sitten hymy levisi hänen kasvoilleen.

Mikko hesitated for a moment, but then a smile spread across his face.

Hän ei yleensä rohkaistunut, mutta tämä oli hänen hetkensä.

He usually wasn't bold, but this was his moment.

"Toivotaan, ettei sedän vappupuhe ole yhtä pitkä kuin viime vappuna tai kasvitkin täällä nuutuvat!" hän sanoi ääneen nauravin silmin.

"Let's hope uncle's Vappu speech isn't as long as last Vappu or the plants here will wilt," he said aloud with laughing eyes.

Perhe puhkesi nauruun, ja naurun siirtyessä ryhmän läpi, Mikko tunsi, kuinka lämmin tunne täytti hänet.

The family burst into laughter, and as laughter spread through the group, Mikko felt a warm feeling fill him.

Se oli hetkellinen side, mutta tärkeä.

It was a fleeting connection, but an important one.

Hän huomasi Annin katsovan häntä tyytyväisenä, ja Mikko tajusi, että ehkä hän voisi löytää paikkansa tässä perheessä.

He noticed Anni looking at him contentedly, and Mikko realized that maybe he could find his place in this family.

Ilta jatkui iloisena ja Mikko istui lähemmäs keskustaan, keskustellen avoimena muiden kanssa.

The evening continued joyfully, and Mikko sat closer to the center, openly conversing with others.

Hänen aisaparinaan lentävä Anni istui vieressä, nauttien siitä, että Mikko löysi äänensä.

With Anni as his wingwoman, sitting beside him, enjoying that Mikko found his voice.

Vapun ilta päättyi ja tunnelma oli kuin kevään aurinko, lämmin ja kutsuva.

The Vappu evening ended and the atmosphere was like the spring sun, warm and inviting.

Kun he valmistautuivat lähtemään, Mikko tunsi olonsa kevyemmäksi.

As they prepared to leave, Mikko felt lighter.

Hän ymmärsi, että hänen perheensä hyväksyi hänet juuri sellaisena kuin hän oli.

He understood that his family accepted him just as he was.

Ja nyt, naurun soidessa hänen korvissaan, hän uskoi siihen itsekin.

And now, with laughter ringing in his ears, he believed it himself too.