Helsingin laivastotukikohta oli kiireinen paikka, vaikka talvinen tuuli oli kylmä ja pureva.

The Helsingin naval base was a busy place, even though the winter wind was cold and biting.

Jouluvalot koristivat tukikohdan rakennuksia, tuoden lämpöä pimeään iltaan.

Christmas lights decorated the base's buildings, bringing warmth to the dark evening.

Aino seisoi laivan kannella ja katseli ympärilleen.

Aino stood on the ship's deck and looked around.

Hän oli uusi lääkintämiehistön jäsen ja tunsi pientä epävarmuutta asemastaan.

She was a new member of the medical staff and felt a little uncertain about her position.

Ainon sydän hypähti, kun hän kuuli hälytyksen.

Aino's heart jumped when she heard the alarm.

Eräs miehistön jäsen, Lauri, oli pudonnut hyiseen veteen ja kärsi nyt hypotermiasta.

A crew member, Lauri, had fallen into the icy water and was now suffering from hypothermia.

Aino tiesi, että hetket olivat kallisarvoisia, ja hänen oli toimittava nopeasti.

Aino knew that moments were precious, and she had to act quickly.

Hän juoksi Eeron luo, joka oli kokenut ja rauhallinen upseeri.

She ran to Eero, who was an experienced and calm officer.

"Lauri tarvitsee apua", Aino sanoi hengästyneenä.

"Lauri needs help," Aino said, out of breath.

"Meidän on toimittava heti."

"We need to act immediately."

Eero nyökkäsi ja hänen silmänsä olivat vakavat.

Eero nodded, and his eyes were serious.

"Luotan sinuun, Aino. Aloita hoito, minä järjestän lisäapua."

"I trust you, Aino. Start the treatment; I'll arrange for additional help."

Aino kumartui Laurin puoleen.

Aino bent over Lauri.

Hänen kätensä tärisivät hiukan, mutta hän muisti koulutuksensa.

Her hands trembled slightly, but she remembered her training.

Hän riisui Laurin märät vaatteet ja kietoi hänet lämpimään peitteeseen.

She removed Lauri's wet clothes and wrapped him in a warm blanket.

Hypotermia eteni nopeasti, joten hän hieroi Laurin raajoja hellästi ja yritti korjata hänen kehon lämpötilansa.

Hypothermia progressed quickly, so she gently rubbed Lauri's limbs and tried to restore his body temperature.

"Laiva ei ole kaukana", Eero sanoi tukevasti hänen vieressään.

"The ship is not far," Eero said supportively beside her.

"Helikopteri on tulossa."

"The helicopter is coming."

Mutta jokainen sekunti tuntui pitkältä.

But every second felt long.

Ainon mielessä pyöri kysymyksiä.

Questions swirled in Aino’s mind.

Toimisinko oikein? Pystynkö tähän?

Am I doing the right thing? Can I do this?

Hän hengitti syvään ja päätti luottaa itseensä.

She took a deep breath and decided to trust herself.

Lopulta, juuri ennen kuin helikopteri saapui, Lauri avasi silmänsä.

Finally, just before the helicopter arrived, Lauri opened his eyes.

Hänen hengityksensä tasaantui ja väri palasi hänen poskilleen.

His breathing steadied, and color returned to his cheeks.

Aino hymyili leveästi ja tunsi, kuinka helpotus huuhtoi hänen ylitseen.

Aino smiled widely, feeling relief wash over her.

Eero laski kätensä Ainon olalle.

Eero placed a hand on Aino's shoulder.

"Hyvää työtä. Sinä teit kaiken oikein."

"Good job. You did everything right."

Aino nyökkäsi, vedet silmissä.

Aino nodded, tears in her eyes.

He seisoivat hiljaa lumisella kannella, kun joukkotulet loistivat taustalla.

They stood quietly on the snowy deck, as the Christmas lights shone in the background.

Joulu oli lähellä, ja Aino tunsi sydämessään rauhaa.

Christmas was near, and Aino felt peace in her heart.

Hän oli oppinut luottamaan itseensä, ja hän tiesi nyt, että joskus oma intuitio oli yhtä tärkeä kuin oppikirjat.

She had learned to trust herself, and she now knew that sometimes one's intuition was as important as textbooks.

Tässä kylmässä ja kauniissa ympäristössä Aino oli löytänyt uuden varmuuden.

In this cold and beautiful environment, Aino had found a new confidence.